Jatkuvia asioita
Jatkan edelleen yrityksiäni kirjoitusruotuun palaamiseksi. Tai pitäisikö sanoa, että olen aloittanut toimenpiteet. Se kuulostaisi jämäkältä ja siltä, että onnistun taatusti. Sanoilla on vaikutusta, hyvin paljon. Ehkä alan aivopestä itseäni valitsemalla onnistuvankuuloiset sanat, kun puhun tästä aiheesta.
Mutta siis. Eilen aamulla kirjoitin kymmenen minuuttia ennen töihinlähtöä. Tänä aamuna oli vähän kiire ja kirjoitin viisi minuuttia. Ja nyt illalla kirjoitin parikymmentä minuuttia lisää. Kynästä punkee ulos henkilöitä ja kohtauksia. Täysin irrallisia henkilöitä ja irrallisia kohtauksia, mutta tärkeintä on se, että tulee jotakin. Jatkan aamuharjoituksia – en ehkä joka aamu, koska esimerkiksi huomenna on oltava töissä jo ennen kahdeksaa, eikä minulla ole mitään utopistisia harhakuvitelmia itsekurini laadusta aikaisin aamulla, mutta yritän nyt ainakin muutamana aamuna viikossa. Ja iltaisin myös. Rutiinia. Pääni tarvitsee sitä.
Kävin tänään muuten kirjastossa. En ole käynyt varmaan vuoteen. Te, jotka olette lukeneet blogiani pitempään, saatatte muistaa, että laitan itseni tasaisin väliajoin kirjastonkäyttökieltoon, koska en onnistu palauttamaan kirjoja ajoissa ja sitten tulee sakkoja. Kielto on (taas) kumottu (toistaiseksi), joten menin kirjastoon. Siellä oli kivaa. Kirjastoisaa ja rauhallista ja satoja mahdollisuuksia. Lainasin neljä kirjaa, joista kolme lanua, ja joita aion lukea ensi viikonloppuna. Kirjastosta tullessa satoi kevyesti ja keväisesti ja lauloi mustarastas. Se oli ihanaa.
