Tervetuloa!
Täällä bloggaa edelleen Rooibos, vaikka kirjoitusten yllä lukeekin Tiina. Kirjoitin äsken vanhaan blogiin siitä, mikä näillä sivuilla on kokonaan julkista: että minä olen minä ja romaanikässärini Volvon oikeaksi nimeksi tuli Kolme syytä elää (kustannustoimittajani keksimä hieno nimi!) ja Atena julkaisee sen ensi syksynä. Olen superonnellinen Volvosta ja Atenasta ja kaikesta ja nyt on ilmeisesti tullut se aika, kun pitää luopua työnimestä Volvo ja alkaa kutsua käsikirjoitusta ja tulevaa kirjaa sen oikealla nimellä, kun se on ihan kustantamon katalogissakin esitelty. Kolme syytä elää.
Kuvittelin pitkään, että esikoiseni olisi novellikokoelma, jonka työnimenä oli Kreikkalaiset kirjaimet ja josta blogiurani sai alkunsa. Kreikkalaiset kuitenkin jäivät telakalle muutama vuosi sitten ja Volvo – siis Kolme syytä elää ajoi ohituskaistaa pitkin maaliin. Ensi syksynä minusta tulee esikoiskirjailija ja sen jälkeen mikään ei varmasti muutu – käyn töissä ja kirjoitan ja yritän liikkua edelleen säännöllisesti ja elämä rullaa niin kuin se rullaa, mutta jokin muuttuu silti. Jokin, joka on alkanut muuttua jo, nimittäin minun ajatukseni omasta itsestäni ja kirjoittamisestani.
Tämä ilta on iloinen ja hauska ja hämmentävä. Ei oikein ole sanoja. Jokainen askel, joka käsikirjoituksen ja Atenan kanssa on otettu (kustannussopimus, kirjailijakuvat (Riikka Kantinkoski otti, ja ne ovat hienoja!), kansiluonnos, uudelleenkirjoituskierrokset – kaikki se tekee ajatuksen julkaisemisesta taas vähän konkreettisemmaksi. Kun tänään klikkailin Atenan katalogista syksyn 2016 kirjat esille, yksi päälimmäisistä ajatuksista tai tunteista oli se, että ”se taitaa tapahtua ihan oikeasti, kerran siitä on kustantamon katalogissakin”. Se tosiaankin taitaa tapahtua ja kuulkaa, se on aika hurjaa :).
Nyt pitää tehdä vähän ajatustyötä. Vilkaista sitä luetteloa vielä kerran ja katsoa, että kyllä, minun nimeni, minun Volvoni. Minun pieni Volvoni, joka tästä eteenpäin saa luvan totella, kun sitä kutsutaan sen oikealla nimellä. Miten jännää. Ja kun tulin kotiin, västäräkki juoksi tien yli ja puistossa lauloi mustarastas.
Comments on this post
17 Comments
-
Mustikkakummun Anna: Kiitos ja kiva kun tulit :).
Karenina Unska: Snif :). Ihanaa että olet ollut mukana kaikki nämä vuodet ja vieläkin jaksat!
Liliana: Kyllä kiitos, niin on hieno tunne :).
Katja: Kiitos kiitos paljon 🙂
Outi: Kiitos <3. On tosi hassua olla omalla naamallaan täällä blogissakin, vaikka kuva onkin viereisellä sivulla, mutta siis silti. Ja tosiaan, kaikki nämä vuodet :).
Siina: Hih, kiitos! En kyllä osaa olla vielä kirjailija, mutta ehkä sitten syksyllä saa alkaa tuntua siltä, kun kirja tulee ulos :).
Comments are closed.
Katja / Lumiomena
Löysin heti tänne uuteen blogiisi, Tiina! Lämpimät onnittelut syksyn esikoiskirjailijalle. <3