Kirjoituspäivä
Tänään on vapaapäivä. Tänään on kirjoituspäivä. Aloitin kirjastosta ja lopetin kirjoituskahvilaan. Jatkan vielä vähän myöhemmin lisää. Olen kirjoittanut raakatekstiä. Ihan mitä mieleen tulee. Ihaninta on ollut se, että olen kirjoittanut ja että olen kirjoittanut paljon. Muutama sivu lisää, niin olen suoltanut tänään 30 sivua raakatekstiä. Ja voi, miten hyvää se tekeekään. Mieli rauhoittuu, vaikeat asiat alkavat näyttää vähemmän vaikeilta ja traagisilta. Helpot ja mukavat asiat saavat enemmän tilaa mielessä. Rauha saa enemmän tilaa mielessä ja olo on tyyni. Kai se on sitä kuuluisaa hetkessä elämistä, vaikka kirjoittaessa elääkin niin monessa hetkessä ja niin monessa paikassa, että se nimenomainen hetki häipyy johonkin taka-alalle.
Kun istuin kirjoituskahvilassa, niistin aivoni ja puolikkaan koivun samalla pihalle. Kyllä vaan tämä koivun kukinta-aika on niin – öö – miten sen nyt sivistyneesti sanoisi. En sano mitenkään. Sitäpaitsi kirjoittaminen auttaa näköjään siihenkin. Tällaisena kirjoituspäivänä ei voi olla ihan niin tuskastunut allergiaoireisiin kuin jonain muuna päivänä olisi.
Suunnittelen juuri väliruuan syömistä. Olen syönyt lounaan, mutta se oli aika kevyt ja koska alkaa olla välipalanälkä, niin ihan yhtä hyvin voin syödä pikkuisen pastaa ja eilistä kastiketta. Ja varmaan pitäisi tehdä yhtä sun toista perinteistä, niin kuin pyykätä, mutta en ole ihan varma, viitsinkö. Ehkä lykkään kaiken uhkarohkeasti huomiselle ja istun vain pöydän ääreen ja katson, mitä kynä haluaa sanoa.
