Kevät
Muutama sivu raakatekstiä. Nämä ollat ovat jotenkin pysähtyneitä ja raukeita. Ikkunasta valuu viileää ilmaa ja koivun siitepölyä. Kuvittelen molemmat matoksi, toisen keltaiseksi ja toisen siniseksi. Olo on niin hiljainen, että luulen meneväni aikaisin nukkumaan tänään. Otan kirjan ja luen sitä ja sitten nukun. En ole pysynyt kevään perässä, on outoa, että puut ovat jo enemmän vihreitä kuin mitään muuta. Näin se käy aika usein – kevät siis, niin nopeasti, ettei muutosta huomaa ja sitten kun se huomaa, on jo auttamatta jäljessä itse.
Related Posts
Comments on this post
2 Comments-
Kiitos, Anna, kauniista sanoistasi ja onnitteluista :). Tie on tosiaan ollut pitkä ja välillä epäilin, että miten tässä käy, mutta onneksi kävi näin, lopulta :). Kiva kuulla, että olet lukenut blogia jo pitkään :).
Comments are closed.
Anna
Onnittelut ja miten ihanaa, että vihdoin saan joskus lukea tekstejäsi kirjana. Useampana vuonna blogiasi olen seuraillut ja välillä on tullut ihan kylmät väreet pintaan miten hienosti osaat ihan arkipäivän tuntoja purkaa sanoiksi. Nuoresta saakka olen ollut todella piintynyt Edith Södergranin fani ja usein kirjoituksistasi on tullut samanlaiset fiilikset kuin Edithin runoja lukiessa. Onnea vielä, tie on ollut pitkä, mutta lopussa kiitos seisoo kun jaksaa uskoa itseensä:)