Kuuliainen ilta
Lyhyiden tai ainakin sisällöltään lyhyiden blogikirjoitusten kausi. Ei minulla mitään kerrottavaa ole. Kunhan kirjoitan. Olen viittä vaille menossa nukkumaan ja ajattelen kaikenlaista. Käsikirjoituksen taittovedosta, jonka sain kustannustoimittajalta, ystäviä lähellä ja kaukana, huomista päivää ja sitä, mitä puen huomenna päälle. Olen huomannut, että pieni vaatesuunnittelu edellisenä iltana nopeuttaa aamujani huomattavasti. Ei tarvitse miettiä aamulla, että mitä haluaisi laittaa päälle, kun on päättänyt asian jo etukäteen. Huomenna menen käymään myös suolahuoneessa taltuttamassa allergian rippeitä, etten saisi tähän allergiahäntiin mitään flunssaa – se olisi tyypillistä, mutta ei toivottavaa.
Olin ajatellut, että ehtisin lukea sängyssä, mutta olen nyt jo sen verran myöhään liikkeellä nukkumaanmenon suhteen, etten usko, että minulle jää aikaa lueskella, jos haluan nukkua kunnolliset yöunet. Vaikka tykkäänkin nukkumisesta melkein yli kaiken, olisi ihana lukea sellaista kirjaa, joka ei päästä nukkumaan. Lukemattomien pinoissa on monta houkuttavaa (Jouko Sirolan Palanneiden vuoksi, Cormac McCarthyn Matka toiseen maailmaan, Neil Gaimanin The Ocean at the End of the Lane jne), mutta joudun olemaan nyt tiukkana. Haukotukset repivät suupieliä vähän liian paljon, joten on parempi paeta iltapesulle ja mennä kiltisti nukkumaan.
