11 kysymystä ja vastausta
Sain Satsulta Ajatusten virtaa. Tai jotain. -blogista Liebster Awardsin – kiitos siitä, Satsu! – mutta koska olen pikku laiskiainen, poimin nyt vain rusinat pullasta ja vastaan Satsun kysymyksiin. Hienoja blogeja löytyy tuolta sivupalkista monta kappaletta, ja koska voisin antaa Liebsterin eteenpäin kaikille niistä, en poimi sieltä viittä blogia erikseen. Suokaa anteeksi tämä lainsuojattomuus! Oikeat säännöt löytyvät Satsun blogista kyllä. Mutta, ne Satsun kysymykset ja minun vastaukseni niihin – ne ovat alla.
1. Kirjoitatko pätkissä vai monta tuntia putkeen? Kirjoitan sekä pätkissä että monta tuntia putkeen. Jos saan valita, kirjoitan ensin aamupäivällä käsin pari kolme tuntia parin pienen breikin kera ja sitten iltapäivällä pari kolme tuntia koneelle. Mutta kirjoitan myös kymmenen minuuttia kerrallaan, jos enempää aikaa ei vain ole.
2. Onko jotain aihetta, josta kirjoitat aina – ihan tietoisestikin? En tunnusta. Siis ei ole :D.
3. Näetkö kohtauksen tapahtumat selkeästi mielessäsi jo ennen kuin alat kirjoittamaan ko. kohtausta, vai etenetkö ns. mututuntumalla? Etenen mututuntumalla. Joskus minulla on mielessä repliikki, jonka tiedän sijoittuvan kohtaukseen, harvemmin lopputulos, jota kohti kirjoitan. Yleensä vain kirjoitan ja katson, mitä tulee. Joskus ei mitään käyttökelpoista ja joskus kyllä. Uudelleenkirjoitusvaihe on tietysti eri juttu, silloin kohtauksella on jo raamit ja paikka tarinassa, mutta ekalla kerralla ei.
4. Mikä on suhteesi fiktioon ja fiktiivisiin hahmoihin mitä tulee heidän olevaisuuteensa? Ovatko he olemassa rinnakkaistodellisuudessa, vai pelkkää fiktiota? Minun henkilöhahmoni ovat fiktiota. Ainakin tähän mennessä ovat olleet.
5. Kirjoitatko vain fiktiota? Harrastatko kirjoittamista nykyään aktiivisesti? Kirjoitan vain fiktiota. Ja yritän kirjoittaa aktiivisesti. Joskus menee viikko, etten kirjoita lainkaan ja välillä kirjoitan edes vähän joka päivä. Haluaisin ehtiä enemmän.
6. Mitä luet? Tämä kysymys nosti pienen irvistyksen kasvoilleni. Kun siis luen kyllä, mutta on niin monta kirjaa kesken ja niin monta kirjaa lukemattomina tuossa pöydän kulmalla, että se vähän häiritsee. Juuri nyt aktiiviluvussa on Atkinsonin Elämä elämältä ja keskeneräisenä kai neljä muuta kirjaa, joista yhtenä ikikeskeneräisenä Thoreaun Walden. Uskon, että luen sen vielä loppuun, mutta se hetki, kun sille on tarpeeksi aikaa, ei ole vielä tullut. Ja Atkinsonin jälkeen – tyrkyllä on niin monta kirjaa, etten tiedä, mihin niistä tarttuisin. Ehkä tulee joku musta hevonen ja ohittaa jonon.
7. Lainaatko tietoisesti muista kirjoista, elokuvista, näytelmistä tai televisiosarjoista? Hmm. En juuri tällä hetkellä, mutta tarvittaessa kyllä.
8. Liittyykö kirjoittaminen päivätyöhösi? Ei liity.
9. Onko mielestäsi väliä sillä, millä välineellä/ohjelmalla kirjoitat? On väliä! Blogiani pitkään seuranneet ehkä muistavat, että olen kynä- ja paperiniuho. Pitää olla tietynlainen vihko ja tietynlainen kynä. Eniten siksi, että kirjoittamisen pitää olla vaivatonta. Ei tule mitään, jos kynää pitää painaa niin paljon, että käsi jää ajatuksista jälkeen. Ohjelmilla ei ole niin suurta väliä. Käytän Wordia, koska olen käyttänyt sitä aina. En ole edes kiinnostunut Scriveneristä ja muista vastaavista, koska en tunne tarvitsevani niitä. Ehkä vielä joskus, mutta ei vielä.
10. Vaikuttaako vuodenaika tuottoisuuteesi? Vaikuttaa. Yleisesti ottaen en saa kesäisin aikaan mitään järkevää.
11. Lempikertojamuotosi (lukiessasi ja/tai kirjoittaessasi)? Miksi juuri se? Tämä viimeinen oli paha kysymys. Ei nimittäin mitään hajua. Lukiessa ei mitään väliä, kunhan kertoja toimii. Jos kertojanääni on hyvin rakennettu, ei väliä, onko se minäkertoja vai joku muu. Ja kirjoittaessa – teksti vaatii omansa ja sillä mennään.
Related Posts
Comments on this post
6 Comments-
😀 Hei taiteilija! Muistan kyllä sinut ja kiva että löysit tänne blogin uudellekin puolelle. Ja kiitos kommentista :D! Onpa sinulla hauskat kuvitelmat minusta! Ei sentään osunut pilkulleen oikeaan – olisitkin aika meedio, jos olisi osunut tarkalleen kohdilleen :D. Mutta eikö olekin jännä, miten sitä kuvittelee ihmisille elämät ja elinpiirit, ja pelkästään siksi, että lukee blogia tai saa muuta kautta jonkun kuvan ihmisestä, jota ei oikeasti tunne. Mielikuvitus on hauska vehje :).
-
Juu mielikuvitus on hassu juttu :-)!! Blogi-henkilöt alkaa aina vääjäämättä elää omaa elämäänsä :D. Kuvittelin aina, että keittiösi ikkunasta näkee Tuomiokirkon. Kotonasi on valtavasti viherkasveja, joille juttelet. Käytät perinteistä herätyskelloa ja bloggari-nimestäsi huolimatta juot todellisuudessa erittäin paljon kahvia :-).
-
😀 😀 Nyt täytyy kyllä romuttaa tuota sinun luomaasi kuvaa sen verran, että kahvia en kyllä juo lainkaan :D. En yhtään. Olen yrittänyt opetella juomaan kahvia, mutta ei siitä tullut mitään. Pysyn siis teessä ja rooiboksessa :).
-
Minäkin olen kuvitellut sinut kahvilaan. Nähnyt miten siellä istut ja kirjoitat, oikeanlaisella kynällä ja oikeanlaiseen vihkoon. Siemailet teetä välillä. Ehkä kohotat katseen hetkeksi napataksesi yksityiskohdan kahvilan ilmatilasta tai ikkunanäkymästä. Kenties kuulet pätkän keskustelusta ja kynä alkaa uudelleen kiitää.
Tänään luin uutisen, joka antoi hyvän perusteen sille, miksi kirjoitat juuri käsin: se ehkä avaa päämme sisällä ihan toisenlaisia väyliä kuin pelkkä näppäimistön napsuttelu: http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/tutkijat-kasinkirjoituksen-hylkaaminen-nakyy-aivoissa/3417968?fb_action_ids=748577728497551&fb_action_types=og.recommends (toivottavasti linkki toimii).
Ammattia en ole kuvitellut noin selkeästi kuin aiempi kirjoittaja. Kuvittelen työpaikkasi olevan jokin suurehko virasto tai laitos, kuten koulu tai kirjasto. En tiedä, mistä lie muodostunut tällainen mielikuva.
-
Karenina Unska – tuo linkki käsinkirjoittamiseen – juuri noin! Olen myös lukenut jonkun artikkelin, että käsillä tekeminen on yhteydessä aivojen mielihyväkeskukseen. Näppäimistön näpyttäminen on jotenkin vääränlainen tai liian pieni liike sen yhteyden aktivoimiseen, mutta käsin kirjoittaminen tuottaisi jo siis pelkkänä toimintona mielihyvää. Allekirjoitan täysin!
On kyllä hauska tuo sinunkin mielikuvasi – ja kirjoittaminen kirjoituskahvilassa sujuu pitkälti juuri noin :). Ja onhan minullakin sinusta omat kuvitelmani, niin monta vuotta olen blogiasi seurannut, mutta enpä kerro niitä nyt :).
Comments are closed.
KM
Hei,
Luin aktiivisesti vanhaa blogiasi, tosin välillä oli aikoja, kun kaikenlaisten blogien lukeminen oli katkolla. Ajattelin aina, että sinulla on vanhan naisen sielu. Nyt luettuani kustantamon kuvauksen kirjasta Kolme syytä elää, olen entistä vakuuttuneempi :-). Tietenkin olen kuvitellut sinut kaikin mahdollisin muin tavoin myös. Kuvitelmissani asut Kirkkokadulla ja työskentelet päivisin Suomen pankissa ja kirjoituskahvila on Liisankadulla :-). Kirjoitat, koska sinun on vaikeaa päästää ihmisiä lähellesi ym. ym. :D.
Terveisin, se taiteilija