Sumuun kääritty
Juhannus on vietetty ja flunssa on parannettu. Juhannuksen ihana, oikein täydellinen juhannuskeli on vaihtunut sateiseen ja sumuiseen Helsinkiin. Ilma on ihanan viileää ja kosteaa ja – syksyistä! Minä tykkään syksystä, mutta on kyllä hyvä, että kesä ei ole vielä ohi, vaan edessä yhä. Huomenna pitäisi kai olla taas aurinkoisempaa ja kesäisempää, mutta tämä sadepäivä on ollut ihan hyvä. Silmät lepäävät ja olo saa rauhoittua, sillä tälläisenä harmaaseen käärittynä päivänä ei vain pysty porhaltamaan pää kolmantena. Raukea sää.
Haluttaisi mennä kirjakauppaan. Minulla on selvä visio siitä, millaisen kesäkirjan haluaisin ostaa. Paksun, mukaansatempaavan, valoa täynnä olevan, sellaisen, jonka lukemiseen olisi määrättömästi aikaa, ja silti sen lukisi parissa päivässä loppuun asti. En ole käynyt vielä kirjakaupassa, koska oikeastihan minulla on luettavaa kirjoituspöydän kulma täynnä. Ja luvussa monta kirjaa. Tällä hetkellä aktiiviluvussa on Jouko Sirolan Palanneiden vuoksi, jonka heilahtelevat kertojaratkaisut ovat aika huimia.
Tällaiset sumusadepäivät ovat kuin keitaita kesän keskellä siksikin, että ei ole paineita olla ulkona, kun nyt kerrankin on kaunis ilma. Voi istua hyvillä mielin sisällä ja kirjoittaa, eikä tule huono omatunto siitä, että hukkaa kesän kauneimman päivän sisätiloissa. Siksi minulla onkin tälle illalle kaksi tavoitetta: silittäminen ja kirjoittaminen.
