Tunteensiirtoa
En ole silittänyt vielä, vaikka niin uhkasin, ja kello on melkein kymmenen. Meni aikaa, kun piti suunnitella kukkapenkkejä (ei omia) ja logistiikkaa ja puhua puhelimessa. Lopulta kuitenkin kirjoitin yhtä novellinraakiletta, joka on ollut kesken jo kuukauden tai enemmänkin. Tekstissä on, tai ainakin yritän saada siihen alistuneen ja näköalattoman tunnelman. Kirjoittaminen teki hyvää ja sain kirjoitettua raakatekstipätkistä ihan kunnon tekstiä tekstiluonnoksen jatkoksi, ja muutaman rivin uuttakin, mutta jestas, miten tekstin tunne aina tulee osaksi minua. Nyt on alistunut ja näköalaton ja vähän masentunut olo. Adoptoin päähenkilön tunteet omikseni niitä yhtään suodattamatta ja se ei tee aina hyvää, vaikka kirjoittaminen tekeekin. Tietysti vielä se, että tähän aikaan illasta väsyttää jo, antaa oman säväyksensä soppaan. Hohhoijaa. Taitaa olla parasta ottaa vähän iltapalaa ja harkita sen silittämisen siirtämistä huomisiltaan. Jos vaikka kirjoittaisin hetken raakatekstiä, jotain kepeää ja rapeaa tai tyyntä ja optimistista, ja tekisin siitä tekstistä tunteensiirron itselleni, ettei tarvitse mennä nukkumaan mieli maata myöten.
Related Posts
Comments on this post
6 Comments-
Tunteensiirto onkin oiva termi tuolle fiiliksille. Se on erityisen ilkeä, kun kirjoittaa todella angstisia juttuja ja pitäisi välillä herätä kirjamaailmasta ihan eri fiiliksiin. Toisaalta se on merkki onnistuneesta eläytymisestä, jolloin tekstikin on varmasti mielenkiintoista. 🙂
-
Än: Työvaatteiden kohdalla se on joskus välttämätöntä :D.
Vaarna: Joo, tekstin tunnelma hiipii kummasti pään sisään ja joskus siitä on vaikea päästä pois. Joskus myös yritän lykätä viimeiseen asti niiden kohtausten kirjoittamista, joissa on joku voimakas negatiivinen tunne – kun ei huvita tuntea niitä tunteita itse ;).
-
Huokaus. Kustannustoimittajuudessa tuo tunteensiirto on tosi hankala juttu. Kun toisaalta tämä on päivätyö, joka nyt vain on pakko tehdä, mutta sitten joskus vain tuntuu, että mahtuuko sinne päähän yhtään enempää (tai yhtään mitään). Ja sitten kun taas on joku kiva kirja työn alla, on ihan tyytyväinen elämäänsä.
-
Koo: Joo, voin kuvitella, että kustannustoimittajan työssä tunteensiirto on paha – kässäreitä kulkee käsien läpi kuitenkin puolessa vuodessa paljon enemmän kuin siihen verrattuna, että kirjoittaja vääntää sitä yhtä ja samaa kässäriä sen puoli vuotta ja on naimisissa sen yhden kässärin tunteiden kanssa. Mutta ehkä se tunteensiirto noissa tapauksissa osoittaa sitten sen, että tekstissä on voimaa, kun tunnelma kerran siirtyy :).
-
Tiina, juuri niin se taitaa toimia. Hyvä kirja järisyttää. Ja siitä pidän, että kirjoissa — oli sitten kaunoa tai tietoa — on jotain järisyttävää. Se on ihan kuin jotain todella ihanaa tuotaisiin hopeatarjottimella työpaikalle! Mutta sitten jos on kiire, tai ns. siviilissä on isoja asioita meneillään, joskus huomaa ihan konkreettisesti, että joinain päivinä on pakko valita työtehtävät jaksamisen mukaan, koska jotain tehtävää on aina, mutta aina ei ole parhaimmillaan niiden järisyttävien projektien kanssa.
Comments are closed.
Än
Silittäminen onkin ihan turhaa (tosin et ehkä halua neuvoja kassialman ja resupekan risteytykseltä)