Raakatekstistä
Edellisen blogikirjoituksen kommenteissa KM kaipasi lisätietoja tavastani kirjoittaa raakatekstiä ja siitä, että mitä raakatekstini oikein on.
Minun raakatekstirutiinini on saanut alkunsa vuonna 2007. Sitä edelsi esim. Natalie Goldbergin kirjoittajaoppaiden lukemista ja ajattelin, että voisin kokeilla jotain Goldbergin aamusivujen kaltaista itsekin (ei se kyllä taida olla pelkästään Goldbergin keksimä juttu, monet muutkin kirjoittajaoppaat mainitsevat saman tyyppisen metodin). Tiesin kuitenkin jo etukäteen, että aamusivurutiini on ihan tuhoon tuomittu – tykkään aamuisin nukkumisesta paljon enemmän kuin mistään muusta tekemisestä ja ainakin Goldbergillä aamusivujen pointti on – no, aamu. Ajatus kuitenkin oli se, että jos kirjoitan ja kirjoitan ja kirjoitan, ihan sama mihin vuorokaudenaikaan ja ihan mitä tahansa, niin ehkä syntyy myös jotain käyttökelpoista.
Kun kirjoitan raakatekstiä, istun alas, otan kynän käteen ja kirjoitusvihon eteen ja kirjoitan. Joskus kuvailen ympäristöä ja sitä miltä tuntuu ja mikä on tunnelma. Joskus se jää siihen. Kolme tai useampi sivua yleistä jorinaa siitä, miten ikkunat ovat likaiset ja lasin takana on kesä, olen hirveän raukea ja väsynyt. Haluaisin nukkua, painua uneen niin kuin kylpyveteen ja ajelehtia sen mukana kaukaisiin maihin tai Viereisen pöydän miehellä on ruskea selkä ja kumara ryhti. Hänen kyynärpäänsä sojottavat ja minun teeni alkaa haalentua, pitäisi juoda se pois, pitäisi kirjoittaa jotain järkevää. Joskus sitä järkevää kirjoittamista ei vaan irtoa ja silloin kirjoitan vain kaikenlaista sekalaista sivukaupalla. Silloin pointti on siinä, että tulee avattua ääntä, pidettyä kynä liikkeessä ja rutiini elossa.
Joskus raakatekstiin alkaa heti tai vähän ajan kuluttua tulla jotain muutakin kuin yleistä soopaa. Saattaa olla, että siitä syntyy jotain, tai sitten ei.
Raakateksti toimii minulle myös tietyllä tapaa terapeuttisena kirjoittamisena. Ei niinkään se, mitä kirjoitan, vaan sekin, että ylipäätään kirjoitan; siitä tulee hyvä olo.
Kirjoittajana en ole kovin suunnitelmallinen, mikä on hassua, koska tykkään kyllä rutiineista. Kun kirjoitan jotain ”asiallista” (novellia, tai vaikka romaanikässäriä), en yleensä suunnittele kauheasti etukäteen. Kirjoitan paljon ihan sokkona. Joskus kuulin kirjoittajista jaottelun, että toiset ovat insinöörikirjoittajia ja toiset tutkimusmatkailijoita. Minä olen tutkimusmatkailija, ainakin olen tähän asti ja näiden tekstien kanssa ollut, ja raakatekstirutiini tukee sitä: koskaan ei voi tietää, mitä kynästä tulee.
Käytän raakatekstin kirjoittamista siis myös silloin, kun kirjoitan jotain työn alla olevaa projektia. Voi olla, että minulla on ylimalkainen käsitys kohtauksesta, joka pitäisi kirjoittaa, tai sitten alan vain kirjoittaa ja katson, mitä tulee. Huono (?) puoli minun systeemissäni on se, että tekstiä tulee paljon ja vain osa siitä on käyttökelpoista, eli kirjoitan paljon ns. turhaa tekstiä. Tosin, mikään kirjoittaminen ei ole turhaa joten… En tiedä, raakateksti on raakatekstiä. Parhaalta se tuntuu, kun se tulee itsestään.
Related Posts
Comments on this post
2 Comments-
Olepa hyvä vaan :). Joskus lomalla kirjoitan raakatekstiä aamuisinkin, mutta ei se toimi minulla arjessa oikein – herätyskello herättää aina muutenkin muka liian aikaisin :D.
Comments are closed.
KM
Moikka,
Yritin pari kertaa kirjoittaa ja kiittää tekstistä, mutta tällä sivustolla oli joku error. Kiitos valaisevasta tekstistä! Täytyy vilkaista noita kirjoja. Mun aamusivut on päiväkirjan kirjoitusta heti silmien auettua kahvikuppi kädessä. Mulla on siihen mahdollisuus kun itse saan päättää työajat.