20 x 3 syytä = 60 syytä elää
Hain tekijänkappaleet tänään postista. En alkanut itkeä, kun avasin paketin tai kun pitelin kirjaa kädessäni, nyt toista kertaa ihan kirjana. Olin vain vähän hämmentynyt ja tyyni ja iloinen. Kirja näyttää niin kovin kirjalta. Anna Makkosen tekemä kansi on hieno ja erityisen osuva. Kansipaperien alta paljastuva kirja on valkoinen ja sievä. Sivuja on pinoon laitettuna yllättävän paljon. Ja sanoja, niitä vasta onkin. Tekstiä on vaikka kuinka! Kuka sen kaiken on kirjoittanut, minäkö, minä.
Olo on tyyni. Nyt en voi tehdä enää mitään. En voi edes jännätä, että milloinhan kirja tulee kauppoihin ja miltähän se näyttää. Kolme syytä elää on nyt omillaan. En voi edesauttaa enää sitä, että kuinka lukijat sen kokevat, miten tulkitsevat, mitä pitävät. The eagle has left the building. Vai pitäisikö sanoa, että the sparrow has left the building – minun pieni Volvoni, Kolme syytä elää, kokonainen romaani. Toivotan sille hyvää matkaa ja toivon, että siitä pidetään. Jännitän sen vastaanottoa, mutta silti, on aika vapauttava tunne, kun näkee, että siinä se nyt lentää omillaan.
Kolme syytä on ihan oikea kirja. Se minua jaksaa hymyilyttää. Ja se, että jo tänään saan kirjoittaa yhteen tekijänkappaleeseen omistuskirjoituksen ystävälle ja antaa kirjan hänen mukaansa. Se tuntuu hyvältä. Aika moni asia tuntuu juuri nyt hyvältä :).
Related Posts
Comments on this post
13 Comments-
Olisin laittanut kuvan tuohon postauksen alle, mutta tietotekninen ongelma tuli ja pilasi hyvän suunnitelmani, enkä ole vielä saanut hommaa toimimaan – mikä lie tilapäinen häiriö. Kannen näkee myös täältä sivuiltani, kun valitsee ylävalikosta blogin sijasta ”Kolme syytä elää”-kohdan, sieltä löytyy myös kansikuva :). Mutta joo, eikö olekin hieno :)!
-
Ihan kuin olisi joulu keskellä kesää! Mä oon odottanut tätä, sun tyylisi täällä blogissa maalata sanoilla tunnelmia ja kuvia on upea ❤
-
Siinä yhdessä pitkässä kommentissa minkä kirjoitin raakatekstiin liittyen…
Kirjoitit toisessa tekstissäsi siitä, miten kuvataide ja kirjallisuus koskettaa sinua eri tavoin, eri alueita (olit käynyt valokuvanäyttelyssä). Kirjoitin, että minulle kirjoittaminen on kuvallista ajattelua. Osin koska olen opiskellut kuvataiteita. En näe näitä erillisinä siis. Koen kaiken lukemani todella vahvasti visuaalisena ja omatkin tekstini rakennan kuvalliselle ajattelulle. Uskon kaikkien toimivan näin, ehkä tiedostamattaan – tosin.
Terveisiä Utöstä! Olen täällä taiteilijaresidenssissä. Istun parhaillaan kalliolla ja ihailen merta. Tulin tänne kirjoittamaan runoja ja tekemään pienoismallia… Tämä on kolmas päivä, vielä en ole kirjoittanut mitään.
-
Hei KM! Kyllä minullakin moni teksti saa alkunsa siitä, että päässä on joku kuva, siis nimenomaan visuaalinen kuva, ja tapahtumapaikat ja muut on päässä kuvina myös, monet kohtaukset jne. Mutta silti, taidenäyttelyt koskettavat jotain eri kohtaa minussa kuin kaunis teksti. Ne kohdat ovat kyllä lähekkäin jossain tuolla sisällä, mutta eivät tasan samoja kohtia. Ja kuvataide jotenkin täyttää omalla tavallaan niitä varastoja, joihin tarvitsee reserviä kirjoittamista varten. Aika moni asia täyttää niitä varastoja kyllä – metsässä kulkeminen, marjojen poimiminen, puutarhassa oleskelu – aika moni sellainen asia, jota pidän kauniina :).
Utö kuulostaa ihanalta! Olen ollut siellä kerran, kevättalvella, kirjoittamassa ihan omin toimin, ja se on kyllä vaikuttava paikka. Nauti olostasi!
-
Kuulostaa kivalta kevättalvi täällä! Nyt on sattunut niin onnekkaasti, että täällä on koko tämän viikon todella kiva sää. Ainoa haittapuoli on kyyt, joita on paljon. Itse en niitä pelkää muuta kuin siitä syystä, että minulla on mukanani koira. Turisteja on yllättävän vähän. Tämä talo on eteläpuolella saarta ja koko Suomen eteläisin asuttu talo. Ikkunasta näkyy majakka kokonaisuudessaan. Talon edessä on pieni hauta, jos siitä arvaat mikä talo tämä on.
Harmi, että tämä on vain kuvataiteilijoille tarkoitettu residenssi, muuten olisin suositellut sinulle tänne hakemista. Saaren kartanon (en tiedä kirjoitetaanko se noin) residenssin haku on elokuussa, se on Koneen säätiön ja sehän on myös kirjailijoille suunnattu. Taiteilijoille maksetaan tuolta 2 kk jaksolta 2 400 eur./kk.
Olen tosi kärsimätön lukija, enkä jaksa yhtään liian visuaalisesti maalailevaa tekstiä. Varsinkaan jos sillä ei ole ontologista perustaa tai yhteyttä.
Osaisitko suositella mulle suomalaisia nykyrunoilijoita muutaman, joiden tuotantoon tutustua? Ei tarvitse olla hyviä vaan nimenomaan haluan tutustua nykyrunouteen. Olen ihan pihalla siitä…kin 😉
Olen ihan älyttömän iloinen sun puolesta, kun sun uurastus on vihdoin palkittu!!
-
Kuulostaapa idylliseltä tuo sinun Utösi!
Noista nykyrunoilijoista – nyt pistit pahan, koska kaipaisin itsekin vinkkejä :). Olen lukenut jonkun verran Saila Susiluotoa, Vilja-Tuulia Huotarista, Pauliina Haasjokea, Katariina Vuorista, Juuli Niemeä ja viimemmäksi kai Kristiina Wallinia. Kaikista noista olen tykännyt kyllä ja niitä voin suositella.
Ja kiitos myötäiloitsemisesta :). Nyt vasta, kun kirja on kaupoissa, alkaa julkaiseminen tosiaan konkretisoitua :).
-
Comments are closed.
KM
Piti googlettaa kirja kuvahaulla, että uteliaisuuteni palkittaisiin ja näkisin kannen; se on hieno! 🙂