Hiljainen ilta
Tänään vietän hiljaista iltaa. Söin, pesin pyykkiä, venyttelin, menen ajoissa nukkumaan. Pilvet ovat tyylikkään siniraidallisia ja niin korkealla, ettei niistä sada enää vettä. Luin lomalla aika paljon, Agatha Christien Lomahotellin murhat, Neil Gaimanin The Ocean at the End of the Lane, Charlie Jane Andersin All the Birds in the Sky, Sara Stridsbergin Niin raskas on rakkaus ja ilmeisesti ihan jälkijunassa Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe. Jotain muutakin luin, mutta en muista mitä. Nyt on kesken Katja Kaukosen Kohina ja ajattelin lukea sitä tänä iltana. Se sopii tällaiseen hiljaiseen iltaan.
On hyvä viettää hiljaisia iltoja välillä. Etenkin kun yhtä sun toista tapahtuu. Kolmesta syystä on tullut uusia blogiarvioita sitten viime kirjoittaman ja tämän päivän Länsi-Savo-lehdessä oli ensimmäinen lehtiarvostelu. Se oli hyvä ja olen siitä iloinen. Tavallaan on hassua ja hämmentävää, että Kolmea syytä luetaan nyt ja sitä arvioidaan julkisesti, mutta samalla se on kasvanut mittaa ja aikuisuutta ja minulla on sellainen olo, että sitä ei enää tarvitse taluttaa suojatien yli, se osaa kyllä itse katsoa molempiin suuntiin. Mitä useampi päivä kuluu, sitä vähemmäksi kuluu hämmennys ja sitä paremmin näen, että kirja on nyt omillaan. Ja muutakin on, loma on loppunut ja työt kutsuivat viikon alussa ja on kaikkea sellaista, mitä loman jälkeen aina: pientä pyykkäystä ja puuhausta ja kotihommaa. Ja sinisiä pilviä.
