Teollisuusvakoilua
Kävin taiteiden yössä tänään jo alkuillasta, sillä menin kuuntelemaan ihanan Vera Valan haastattelun Aleksanterinkadun Suomalaiseen kirjakauppaan. Ja itse asiassa bongasin Veran, jonka kanssa siis ollaan blogituttuja vuosien takaa ja kerran nähty kirjamessuilla (kuulemma vuonna 2012!), ja häiriköin häntä ennen esiintymistä. Oli kiva kuunnella Veran haastattelu ja seuraavaksi ajattelin kuunnella hänen tämänpäiväisen visiittinsä Yle Puheen iltapäivässä, koska minulla se on edessä ensi maanantaina. Yle Puheen iltapäivä nimittäin. Ja kyllä kiitos, jännittää jo :D. Ajattelin siis vähän teollisuusvakoilla Veran radiohaastattelua ennen omaani.
Hortoilin kirjakaupassa myös vähän ylimääräistä ja katsoin tietysti myös, että miten Kolme syytä oli esillä ja tuntuihan se hienolta nähdä vino pino omaa kirjaa samassa pöydässä Miika Nousiaisen, Joël Dickerin ja Pirjo Hassisen kanssa. Että huhhuh vaan ja onnea matkaan, oma pieni kirja! Sitäpaitsi tajusin, että Riitta Jalosen uusin romaani on ilmestynyt, joten joku päivä pitää käydä hankkimassa se. Nyt en ostanut, syystä X. Eikä sillä, olisi kirjakaupassa ollut paljon muutakin ostettavaa ja luettavaa, vaikka tietenkin keskeneräisiäkin luettavia on. Eilen luin loppuun kirjastosta lainaamani Venla Saalon Kirkkaalla liekillä ja vaikutuin. Kirja on pyörinyt päässä vielä tänäänkin ja pyörii varmaan monta päivää. Saalo oli onnistunut kirjoittamaan niin realistisen ja aidontuntuisen päähenkilöteinin, ettei paremmasta väliä. Seuraavana pinossa on Seita Parkkolan Usva. Lanu-vaihe taas vaihteeksi – ei varmaan kovin pitkä tällä kertaa, mutta kuitenkin. Lanun lukeminen tekee ihmiselle hyvää aina välillä.
