Sees syys
Olin eilen suorassa radiolähetyksessä, Ylellä, Puheen iltapäivässä. Oli jännää. Oli myös kivaa. Yllättävän kivaa siinä mielessä, että olin ajatellut, että jännittäminen on se päällimmäinen asia, mutta ei sitten ollut kuitenkaan, koska päälimmäiseksi jäi olo, että oli kiva olla puhumassa Kolmesta syystä ja vähän sen vierestä. Radiokeikan jälkeen olo on heilahtanut välillä absurdin puolelle. Että minä. Radiossa. Missä todellisuudessa? Ja sitten tänä iltana tässä todellisuudessa iltakävely paikoissa, joissa en ole koskaan ennen käynyt ja ihmeelliset maisemat ja joenranta ja tyhjältä tontilta puusta hypätty omena, vaikka oikeasti en voi syödä omenoita, koska olen niille allerginen, paitsi että joskus voin syödä, mutta vain kotimaisia ja varastettuja.
On tullut syksy, ainakin sään perusteella, jo pari viikkoa sitten, mutta nyt tuntuu vielä enemmän syksyltä kuin tätä ennen. Voisi olla intiaanikesä, voisi tulla vieläkin, mutta en taida uskoa siihen, koska ulkona tuoksuu mädäntyvien lehtien kirpeä haju ja käyneet omenapudokkaat ja viileä, kostea maa. Syksyisin tapahtuu aina kaikkea uutta, minä olen jäänyt jumiin siihen miten syksyllä alkaa vuosi kun koulut alkavat. Syksyisin on uusia alkuja ja niin tänäkin syksynä, etenkin Kolmeen syyhyn liittyviä. On suunnitelmia ja aikataulutuksia ja kaikki tapahtuu ensimmäistä kertaa (ja menoistani infoan fb-sivuillani) ja samalla syksy on niin kuin muutkin syksyt, viilenevä ja tuoksuva ja hämärtyvä. Lempivuodenaikani. Tykkään kyllä muistakin vuodenajoista, vähiten keväästä, varmaan allergioiden ja julman valon takia, mutta syksy on paras. Yhtä aikaa uusia alkuja ja toisaalta lupa käpertyä omaan pesään, ja sitten taas kirpeää tai kosteaa ulkoilmaa, jota on hyvä hengittää.
Related Posts
Comments on this post
4 Comments-
Minä en ole kuunnellut tuota radiokeikkaa enkä kuuntele :D! Kuuntelematta pysyy turha itsekritiikki aisoissa – parannettavat asiat on kyllä silti mielessä ;). Mutta totta tosiaan, että blogeja lukiessa kirjoittajan ääni on kuvitelmaa :).
-
Kuulin sattumalta osan haastattelustasi Yle Puheelta. Mieleeni jäi erityisesti selostuksesi kirjoittamistyylistäsi. Kirjoitat paljon ja kerroit suurimman osan jäävän unholaan (90/10 suraa/helmeä). Ei pidä miettiä liikaa, vaan antaa ajatusten tulla paperille. Kiitos tästä vinkistä. Hyvää syksyn jatkoa.
-
Kiitos kommentista Risto, ja kiva, jos sait ajatuksia haastattelusta! Ja juuri noin se minulla menee: tosi iso osa siitä, mitä kirjoitan, menee ”hukkaan” – paitsi ettei minun mielestäni kirjoittaminen mene koskaan hukkaan, vaikkei sillä tekisi muuta kuin sytyttäisi kirjoituksilla saunan pesän.
Comments are closed.
E.K.
Kuuntelin tämän radiohaastattelun ja hyvinhän se meni. Oli mielenkiintoisa ja hauskaa kuulla miltä oikeasti kuulostat, sillä blogitekstejä lukee aina omalla äänellä.