Auringonpaisteessa
Olen kirjoittanut tänään. En mitään, missä olisi järkeä. Kirjoitin aika paljon. Luulen, että minulla on menossa aika paljolti se vaihe, kun kirjoitetaan pelkkää roskaa. Tiedättehän, 90% on roskaa ja 10% helmeä. Tai jotain sinnepäin. Prosenttiluvut eivät ole tarkistuslaskettuja ;). Aina ei ole kauhean kiva kirjoittaa sitä yhdeksääkymmentäprosenttia pois kynästä, ja toisaalta, kukaan ei ole määritellyt sitä, että mitä ajanjaksoa tuo suhdeluku kuvaa (vuosia? yhtä kirjoituspäivää? ei voi tietää), mutta kyllä, tänään oltiin vahvasti soopan suoltamisen puolella. No, aika aikaa kutakin ja edelleen olen sitä mieltä, että kaikesta kirjoittamisesta on hyötyä.
Tänään olen myös kävellyt. Ensin auringonpaisteessa puiden ympäröimänä ja sitten auringon laskiessa kaupungin ympäröimänä. Seuraavaksi ajattelin mennä nukkumaan – ei yllätä ketään, eihän? Puhun nukkumaanmenosta puolet blogikirjoituksistani…
Olen miettinyt aika paljon sitä, millaista on nyt ollut, kun kirja on julkaistu. Tai en ole ajatellut sitä vasiten, mutta se tulee aina välillä mieleen, lähinnä silloin, kun tapahtuu jotain: uusi blogiarvio, uusi lehtikritiikki, viestittelyä kustantamon kanssa tai muuta vastaavaa. Että tällaista se nyt on, ja millasta sitten? Samanlaista kuin ennen ja kuitenkin ihan erilaista. Isoimmat muutokset ovat tietysti tapahtuneet oman pään sisällä. Joitain varten on joutunut työstämään ajatuksia aika paljonkin, kun taas toiset muutokset ovat solahtaneet helposti ja odotettuina ajatuksiin. Parasta on ehkä tietoisuus siitä, että tein sen. Että viimeinkin tein ja onnistuin ja julkaistiin. Niin monta vuotta hakkasin päätä seinään, että vaikka olen nyt muutamaan päivää päälle vuoden tiennyt, että onnistuin, niin silti vieläkin se on asia, joka hymyilyttää ja niin saakin olla ja minusta tuntuu että pitääkin olla.
Mutta nyt menen ihan oikeasti nukkumaan. Tai ainakin pesemään hampaat ja sitten sänkyyn. Aion nimittäin lukea Riitta Jalosen Kirkkautta sängyssä. Siinäpä kirja. Olen ihan mykkänä sen edessä.
Related Posts
Comments on this post
4 Comments-
Voi Lintunen, kiitos sanoistasi <3! On ihana kuulla, ettei huuda tyhjyyteen :). Aurinkoa päivääsi! (ja tietysti hyviä lukuhetkiä!)
-
Luin Kolme syytä loppuun: ihana. Jos en olisi tiennyt, mikä kirja on kyseessä, en ehkä olisi siihen tarttunut, luen enemmän fantasiaa. Nyt kun tiesin ja olin odottanut, vähän pelännyt pettyväni jopa, luin, rakastuin ja jäin odottamaan lisää. Ihana ihana ihana <3
-
Miten ihanaa, että tykkäsit Kolmesta syystä <3! Kiitos, että tulit kertomaankin sen - on ihana saada palautetta kirjasta, kun niin monta vuotta kirjoitti ilman yleisöä. Nyt kun kirjasta saa palautetta ja tietää, että sitä luetaan, tulee olo, että se pikkuinen on kasvanut ihan oikeaksi kirjaksi ja pärjää omillaan <3 :).
Comments are closed.
Lintunen
Ostin Kolme syytä elää tänään, olen lukenut vasta kolmisenkymmentä sivua. Olin oikeassa, r a k a s t a n tapaasi kirjoittaa, maalata sanoilla. Kaikissa blogikirjoituksissasi, jopa ihan arkisisissakin, näkyy sama sanojen tanssi. Rakastan sanojasi <3