Lähtökuoppien kaivamista
Kohta alkaa minun ikioma syksyni. Ihan kohta. Huominen enää ja sen jälkeen olen viisi viikkoa vapaalla eli viisi viikkoa aikaa kirjoittaa, ajatella kirjoittamista, lukea, neuloa ehkä vähän, laittaa ruokaa kaikesta siitä, mitä löytyy pakkasesta (poroa&lammasta), kirjoittaa, käydä iltakävelyillä ja kirjoittaa. Mainitsinko jo kirjoittamisen? Kirjoittaa kiloittain raakatekstiä, upota sinne ja hengittää sitä ulos. Saan kirjoittaa ihan niin paljon soopaa kuin haluan, niin paljon turhaa ja käyttökelvotonta kuin ulos tulee. Saan kirjoittaa sen, mikä on pinnalla ja sen, mikä on syvällä. Viisi viikkoa on paljon. Ja samalla se on kauhean lyhyt aika. Pääasia on kuitenkin, että aion nautiskella. Olla siinä rytmissä, joka on minulle luontainen. Huomenna se alkaa. Olo on tyynen odottava, ei riehakas. Rauhallinen lähinnä. Hymyilyttää vähän ylimääräisesti :).
Aion lukea tänään loppuun Jalosen Kirkkauden. Toivon hartaasti, että Kirkkaus on vähintään Finlandia-ehdokkaana tänä vuonna, sillä se on mahtava kirja. Muitakin on kesken kuin Kirkkaus, esimerkiksi Venla Saalon upouusi ja erikoinen Sateenvarjotarina, jonka aloitin eilen. Soili Pohjalaisen Käyttövehkeitä luin viime viikonloppuna. Soilin kanssa ollaan yhdessä haastateltavina Turun kirjamessuilla ja Soili on Atenan esikoiskirjailija tänä vuonna niin kuin minäkin. Erityisen tästä kuviosta tekee se, että molempien meidän kirjoissa myydään Volvo ja ajetaan niillä – niin kuin eräs ystäväni sanoi: ”Atenan kaudessa on vahva Volvo-teema” :D.
Tänään oli bussiaamu. Kirjoitin alkumatkan raakatekstiä ja loppumatkan vain katselin ikkunasta ulos ja ihailin alkavia ruskan värejä. En ottanut kännykkää käteen ja räplännyt sitä, ja se oli hyvä ratkaisu; vähemmän kännykkää, enemmän rauhaa ja tilaa.
Aamulla heräsin herätyskelloon suoraan unesta. Unessa minulle annettiin ainutlaatuinen mahdollisuus: ”Jos joku teistä on aina halunnut tavata Jumalan kasvokkain, niin nyt se on mahdollista. Onko vapaaehtoisia?” En ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, lähdin pois koko paikasta, maailmanloppu oli tulossa. Jumala oli sitäpaitsi maailmaa hallitseva tekoäly ja kirkas valo. Outo uni. Mitähän Freud sanoisi?
