Esimerkkipäivä ja muita ajatuksia kirjoittamisesta ja ajasta
Edellisen postauksen kommenteissa KM kyseli, että miten kirjoittamiseni oikein toimii – siis se, että kirjoitan paljon turhaa ja kirjoitan ekan version käsin jne. Ajattelin, että on helpompi kirjoittaa uusi blogiteksti aiheesta kuin naputella tuonne kommentteihin, joten katsotaanpa, mitä saan aikaan.
Kirjoitan paljon turhaa. Kyllä, niin teen. Olen sanonut, että 90% kirjoittamastani on ihan soopaa. Tietenkään en ole laskenut tarkkaa prosenttilukua, mutta siltä se tuntuu, että 90%. Voi olla vähemmänkin, mutta kuitenkin. Sen tiedän, että huonon tekstin määrä on vakio. En tiedä, millä aikavälillä se toteutuu, mutta se toteutuu. Ei jokaisessa päivässä tai viikossa tai aina edes kuukaudessakaan, mutta pitkässä juoksussa huonon tekstin määrä on vakio.
Otetaan esimerkiksi perjantai. Kirjoitin silloin ihan kohtuullisesti raakatekstiä, 23 sivua kirjoitusvihkoon. Ja ottakaa huomioon, että olen tällä hetkellä syyslomailemassa, enkä suinkaan töissä. Töiden ohella 23 sivua päivässä on mahdotonta. Noista käsinkirjoitetuista 23 sivusta on maksimissaan 9 sivua sellaista, jotka tulen todennäköisesti kirjoittamaan puhtaaksi koneelle. Koneelle kirjoitettuna, puolentoista rivivälillä nuo 9 sivua käsinkirjoitettua tekstiä muuttuvat ehkä vajaaksi kolmeksi sivuksi. Jos nuo sivut ylipäätään ovat käyttökelpoista kamaa. 9 sivua 23:sta kuulostaa ehkä paljolta, mutta aiemmin viikolla oli päiviä, joista tiedän, että jos sieltä jotain järkevää löytyy, niin sellaista, mikä täytyy kirjoittaa kokonaan uusiksi, eli joidenkin päivien saldo on nolla.
Miten ehdin? En minä tiedä. Tuntuu, etten ehdi. Kai sitä sitten vain priorisoi arjessa ne asiat, joista on itselle hyötyä tai jotka tuntuvat hyvältä. Telkkaria ei esimerkiksi tule katsottua juuri lainkaan (etenkin kun Downton Abbey loppui jo ajat sitten). Päivässä on kuitenkin aika paljon tunteja. Ja aika paljon tunteja menee kaikkeen hyödyttömään sälään. Niin minullakin, mutta usein jostain kohtaa saa kuitenkin nipistettyä muutaman hetken siihen, mitä haluaa tehdä.
KM kysyi myös, että ”eikö sinusta koskaan tunnu, että homma junnaa, kun prosessi katkeaa aina muihin asioihin”. Totta kai tuntuu. Mutta kun kirjoittaminen katkeaa johonkin muuhun asiaan, niin sitten taas seuraavalla kerralla jatkan siitä, mihin jäin. Tai jostain ihan muusta kohdasta. Ja joskus pätkissä kirjoittaminen on tehokkaampaa kuin se, että olisi koko päivä aikaa. Kun aika on rajallista, sen käyttää tehokkaammin. Ja se, että tuntuu että homma junnaa ja mitään ei saa tehtyä ja kaikki mitä on aiemmin tehty, on ihan sutta ja sekundaa – sellaistahan se on. Luulen, että se on sama homma minkä tahansa pitemmän prosessin kanssa.
Kolmea syytä elää kirjoitin 2,5 vuotta. Siis siitä hetkestä kun aloitin siihen hetkeen kun sain kustannussopimuksen. Sen jälkeen kässäriä työstettiin tietysti vielä, eli yhteensä meni ehkä 3 vuotta. Siihen mahtui taukoja mukaan, mutta myös pitkiä aikoja aktiivista kirjoittamista. Minusta Kolme syytä syntyi nopeasti, mutta kaikki on tietysti aina suhteellista.
Olen huomannut ennenkin, että kun miettii näitä kirjoittamiseen ja ehtimiseen liittyviä asioita ja sitä, että onko kirjoittamiselle aikaa ja mistä sitä saisi lisää, niin aika pian huomaa sen, että aikaa on enemmän kuin luuleekaan. Riippuu vain siitä, mitä priorisoi ja mihin päättää käyttää ne silppuajat. Yhtenäistä tyhjää aikaa on vaikea löytää varmaan kenenkään päivistä, mutta pienistä puroista jne. Kännykän räplääminen vie minulta ihan liikaa aikaa, jonka voisi vapauttaa muihin juttuihin, ja se onkin tämän syksyn tavoite: vähemmän kännyä, enemmän vaikka sitten sohvalla makaamista ja kattoon syljeskelemistä.
Related Posts
Comments on this post
4 Comments-
Joo, kirjoitan raakatekstiä periaatteessa puhtaaksi sitä mukaa kun sitä syntyy. Joskus samana päivänä, joskus viikon päästä. Kolmen syyn kirjoittamisen alussa kirjoitin puolisen vuotta raakatekstiä käsin ennen kuin aloin kirjoittaa koneelle. Ja tämä kirjoittaminen on kyllä loppuelämän harjoitteluohjelma kaikille, luulen :). Aina kaikki tapahtuu uudestaan uuden tekstin kanssa ja siinä kohtaa mikään aiempi ei auta :).
-
Mä olen viime aikoina keskustellut paljon erään kirjailijan kanssa, joka auttaa mua käsikseni kanssa. Hän on julkaissut 47 kirjaa, mikä on ihan mieletön suoritus ja mä uskon kyllä päinvastoin siihen, että kokemus auttaa tuottamaan tekstiä. Miten ihmeessä sinä olet onnistunut puristamaan tuossa ajassa kirjan? Tai miten hän tuollaisen kasan? Jotain salaisia niksejä täytyy olla tai sitten se on pelkästään kokemus. Sulla on niitä kirjoitusvuosia takana niin paljon. Se kantaa. Vert. minä, jolla on ehkä ne 25 vuotta edessä, ennen julkaisua . Juttelin eilen kirurgin kanssa, johon tutustuin sattumalta. Hän puhui tekemisestä lahjana ja lahjakkuutena. Hän sanoi, että joillakin vaan on tekemisen lahja. Sulla on, mä en vielä tiedä onko mulla? Aika näyttää Hain muuten Kriittiseen ja Gummeruksen kouluun, mutten päässyt. Molempien hakujen dl vei käsistä eteenpäin ja se oli niiden hakujen anti.
-
Joo, kokemus auttaa tuottamaan tekstiä, mutta kyllä sitä uuden tekstin kanssa on silti tietyllä tapaa nollapisteessä, jos ei muuten, niin välillä henkisesti, että ”osasin, mutta osaankohan enää”.
47 kirjaa on kyllä ihan hervoton määrä :).
Deadlinet, tulevat ne sitten pääsykokeista tai kirjoituskilpailujen kautta, ovat kyllä hyviä. Niin kuin sanoit, niin deadlinet vievät tekstiä eteenpäin ja kävi miten kävi, niin sehän on tärkeintä, että teksti edistyy. Tsemppiä kirjoittamiseen sinulle!
Comments are closed.
KM
Kiitos! En ole käynyt täällä kuin kännykällä ja siksi on jäänyt blogi-linkitykset huomaamatta.
Minunkin mielestä Kolme syytä on syntynyt nopeasti. Pari vuotta kokoaikatyön ohella on saavutus. Allekirjoitan täysin tuon, että kännykän räpläämiseen menee paljon aikaa. Ihan liikaa. Olen jopa harkinnut ihan peruspuhelimen hankintaa. Tosin rakastan hakea tietoa nopeasti, älypuhelimessa on mm. sanakirja kädenulottuvilla ym. tärkeää. ja tietysti Spotify ym. Jotenkin pitäisi osata rajoittaa puhelimen käyttöä muilla tavoin.
En tiennyt, että kirjoitat raakatekstiä puhtaaksi sitä mukaa, kun sitä syntyy. Kirjoitan itsekin käsin. Se on helpompaa. Tietokoneella muokkaan vaan sitä, mikä on tarkoitus saada oikeaan muotoon. Joten eihän tuo sinun tapasi paljon minun tavasta poikkea. Mulla vaan menee vielä kauan siihen, että opin tuottamaan tekstiä sujuvasti. Varmaan loppuelämän harjoitteluohjelma mulle. Kirjoittaminen on nykyisin mun rakkain harrastus. Ja vienyt mennessään. Haaveilen julkaisusta, mutta en tosissani, kunhan kirjoitan ☺. Nautin.
Kaikilla on omat tapansa työstää asioita ja näistä on aina kiva lukea.
En ole vielä lukenut kirjaasi, mutta maanantaina käyn kirjastossa ja varaan sen, ellei se ole hyllyssä. Olen lukenut arvostelut, mitkä olet linkittänyt tänne ja on ollut kiva huomata, että olet saanut hyvän vastaanoton.