Lokakuu
Aurinko ei ole paistanut koko päivänä, mutta nyt auringonlaskun puoleisiin pilviin on ratkennut railoja, jotka kajastavat vaaleanpunaisina. Ei tuule, mutta ulkona käy viima, joka tuntuu siltä, että otsaa poltetaan kylmällä raudalla.
Aloitin tänään aamuhämärissä kynttilän kanssa. Lopetan tänään iltapimeissä kynttilän kanssa. Vielä ei ole muuta kuin aavistus hämärää. Kohta se alkaa kunnolla.
Olen karsinut paljon ja tehnyt välttämättömät. Pyykkejä on, mutta ne eivät mahdu kuivumaan. Tänään lounaalla kirjoitin kaksi kertaa nimeni kirjaani ja puhuin tärkeistä asioista. Kuikanviemistä.
Puiden läpi näkee, kun lehdet putoavat. Näkee pitemmälle ja tarkemmin. Yirtän katsoa niin, että erotan ja ettei kaikki ole vain harmaanruskeaa oranssiin tai keltaiseen taittavaa samuutta. Ei paista ollenkaan, mutta valkoisen talon pääty on silti auringosta punainen. Jos asuisin siinä talossa, en tietäisi, että se saa laskevalta auringolta värin.
Kukille pitää antaa vettä. Torilta ostamani hortensia elää kolmatta viikkoa vaaleanvihreänä pörhönä. Se on kaikkea muuta kuin lokakuu ikkunan takana.
