Marras
Ilta on pimeä, kostea ja kylmä. Minulla on kynttilä valaisemassa haparoivaa polkua ja olen kaukana siitä, mikä on helppoa, kaunista ja hyvää.
Ystävä nimeltä Hillokuningatar on todennäköisesti tekemässä jälkikasvua. Olo on levoton. Uusi ihminen syntyy.
Olen tässä ja en kuitenkaan ole. Olen toisaalla, siellä mihin me kaikki menemme silloin kun uskallamme. Pyyhin poskilta sateen ja tuijotan sisäänpäin ja näen mustaa.
