Elämyksiä
Eilen kävin elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa nykysirkusta. Esitys oli Svalbard Companyn All Genius All Idiot ja kokemus oli juuri sitä mitä toivoinkin: kertakaikkisen päätä avaava. Suurimman osan esitystä istuin suu auki. Sellainen ilme, että hymyilee ihastuneena ja samalla leuka on loksahtanut auki, eikä sitä saa enää kiinni. Sellainen ilme kuin lapsella, joka näkee jotain hienoa ja hämmentävää. Aivoissa oli samanlainen olo kuin naamalla ja se teki niin hyvää! Niin harvoin nykyään pääsee siihen lapsen innostuneen ihmetyksen tilaan, jossa mieli on auki ja kokemus virtaa läpi. Ja esitys, se oli hauska ja surullinen ja riipivä ja outo, hyvin outo ja hieno.
Olen joskus aikaisemminkin mutissut sitä, että pitäisi käydä taidenäyttelyissä ja näkemässä ja kokemassa muitakin taidemuotoja kuin kirjallisuutta, mutta että aika ja viitseliäisyys ja aika ja viitseliäisyys. Onneksi lähdimme eilen sirkukseen, se oli niin sen väärti. Ja jos vaikka ottaisin ensi viikonlopun tavoitteeksi jotain muuta taidetta?
Facebook-arvonta on suoritettu ja yksi kappale Kolmea syytä elää lähtee alkuviikosta uudelle omistajalleen Eveliinalle :). Ja pikkuhiljaa kirjaa luetaan yhä enemmän, yhä useampi ihminen. Se tuntuu vieläkin jännittävältä ja hienolta ja välillä hämmentävältä.
Päivä on kovasti harmaa. Pitää laittaa kaikki valot päälle, että näkee edes päivän. Näen ikkunasta harmaimman pilvimassan reunan ja odotan sitä – en tiedä, onko se tulossa tännepäin vai ei, mutta näen, että tämän harmaan päivän reunassa on toinen, kirkkaampi päivä. Ja jos pilvet eivät liiku ja kirkkaampi ei tule, niin ei se mitään: silti minä alan seuraavaksi kirjoittaa.