Savu ja sivu
Puoli tuntia kirjoittamista. Se on ihan hyvä tälle illalle ja tälle päivälle. Unohdin laittaa pyykit koneeseen ja nyt ne eivät enää ehdi ennen nukkumaanmenoa. Aina joku unohtuu tai jää jalkoihin. No, ei tänään, mutta joku toinen päivä. Pyykkejä siis. Onneksi se ei ollut tänään kirjoittaminen, joka unohtui ja jäi jalkoihin.
Muistan yhtäkkiä illan, jonka valvoin melkein aamuun asti. Kun menin nukkumaan, autojen ikkunoissa oli kastetta ja vaatteet tuoksuivat nuotion savulle. Mistä se tuli yhtäkkiä? Se kesä ja nuotio ja kaikki ne omituiset jutut, joita puhuttiin? En tiedä. Mikään ei osoittanut siihen suuntaan ennen tätä.
Vielä pari sivua. Ne minä haluan ja sitten nukkumaan.
