Unellinen Helsingissä
Olisin kirjoittanut tänäänkin, mutta kello on jo nukkumaanmenoaika, joten en aloita nyt, vaan panostan nukkumiseen. Meni hetken aikaa, ennen kuin palauduin päivästä niin, että kirjoittaminen olisi onnistunut, mutta ei nyt sitten. Palautuessani luin uusinta Glorian ruoka&viini -lehteä ja kuolasin ja söin vähän tummaa suklaata ja kuivattuja aprikooseja. Kuivatut aprikoosit ovat hyviä. Tykkään nimenomaan niistä kuivatummista versioista. Nykyään saa myös ”pehmeitä ja mehukkaita”, mutta ne ovat liian pehmeitä ja mehukkaita minun makuuni. Kuivatuissa hedelmissä pitää olla jotain purtavaakin. Ja tumma suklaa sopi niiden kanssa hyvin yhteen. Jos en olisi jo luovuttanut tämän päivän osalta, keittäisin hyvää rooibosta aprikoosien ja suklaan viereen.
Pidän tästä vuodenajasta. Pidän jopa tästä kokoaikaisesta pimeästä. Se on turvallista ja lempeää ja se loppuu, eikä kestä enää kuin hetken. Ihmettelen joka päivä, miten niin aikaisin iltapäivällä voi olla niin mustaa ikkunan takana. Tykkään. Kroppa kuitenkin tottelee pimeää: nukkuisin paljon enemmän kuin voin nukkua, ja söisin. Tai mitenniin ”söisin” – syön. Paljon. Koko ajan on muka nälkä. Pimeä ja kylmä tekee minulle aina nälän. Syön valtavia lounaita (oikeasti), tarvitsen välipaloja ja iltaruuaksi haluan mieluiten paljon. Syömisen yritän pitää järjen rajoissa, mutta nukkumiselle annan periksi enemmän. Yritän mennä säädylliseen aikaan nukkumaan, jos kerran kroppa vaatii ylimääräistä unta. Viime yönäkin nukuin yli kahdeksan tuntia ja olisin helposti nukkunut lisääkin. Illasta nukkumisaikaa voi lisätä, mutta ei oikein aamusta, kun pitää nousta töihin. Siispä se on nyt sitten hyvää yötä. Niin, ja Finlandiat! Aion lukea ensin Juuli Niemen kirjan ja sen jälkeen Viikilän. Tieto-Finlandia meni omalle kustantamolleni Atenalle ja siitä olen hurjan iloinen :). Mutta nyt: nukkukaa hyvin!
