Nukuttua ja luettua
Nukuin tänään pommiin. Voisin vannoa, ettei herätyskello soinut. Jossain vaiheessa sitten havahduin ja kelluin unen ja valveen välimaastossa ja odotin kellonsoittoa. Yritin saada vielä lisää unta, mutta sitten annoin periksi ja päätin katsoa, paljonko olisi vielä aikaa ennen kellon soittoa. Juu ei ollut. Kello oli varttia vaille yhdeksän ja minun olisi pitänyt olla ihan muualla kuin omassa sängyssä.
Pommiin nukkumisen jälkeinen tajuaminen, että paljonko kello on, herättää tehokkaasti. Olin hetkessä hyvin hereillä. Kumma juttu vaan, että se äkkiherätys ei jotenkin toimi kovin pitkälle. Koko aamupäivän olin ihan omituisessa pöpperössä, päästäni sivussa ja jotenkin oudossa kulmassa arkeen nähden. Vasta lounaan jälkeen päivä alkoi asettua jotenkin tavalliselle kohdalleen.
Luin viikonloppuna ja itsenäisyyspäivänä Riitta Jalosen Kuka sinut omistaa -romaanin. Taattua Jalosta. Jalosen Kirkkaus on näköjään Runeberg-ehdokkaana ja siitä olen tosi iloinen. Se kirja osui ja upposi paremmin kuin yksikään pitkään aikaan. Luettavien pinossa odottaa yhtä sun toista, joista eniten houkuttavat Arne Nevanlinnan Heta ja Mikaela Strömbergin Sophie. Ja kesken on tietenkin pari kirjaa, esimerkiksi Atkinsonin Hävityksen jumala, jossa on osittain samoja henkilöhahmoja kuin Elämä elämältä -romaanissa, mutta Hävityksen jumala ei lähde minulla samanlaiseen lentoon kuin Elämä elämältä, vaikka tykkäänkin Hävityksen jumalasta.
Pitkistä (liian pitkistä!) yöunista huolimatta silmissä on jo unihiekkaa ja tekee mieli mennä nukkumaan. Ehkä lasillinen mustikkakeittoa ja hampaiden pesu. Ehkä pari sivua jotain kirjaa ja nukahdus.
Related Posts
Comments on this post
4 Comments-
-
Muistan myös joskus lukeneeni (oliko jutun kirjoittajan omaa tulkintaa, todennäköisesti) lehtijutun, missä unesta ihmisen syvimpänä luottamuksentilana. Se juttu oli Kirkossa&Kaupungissa ja näkökulma oli toki hengellinen. Stressi on kyllä epäänlainen epäluottamuslause… Hmm.
Osanottoni Imatran tapahtumista, ehkä uhrit oli sinulle tuttuja. Olin tosi järkyttynyt niistä uutisista ja mietin sinuakin, että varmasti on tullut tosi lähelle nuo tapahtumat.
Mietin Risikon haastattelua Maikkarin myöhäisillan uutisissa. Näitkö? Mietitään, mitä voidaan tehdä ja laadi laadi. Kynnys ilmoittaa, jos joku tietää riskit, pitää olla matala jne. Jos kyseisen tyypin edellinen teko oli niin poikkeuksellinen, että tahdonvastainen pakkohoito olisi pitänyt tapahtua jo aikaa sitten. Sen olisi pitänyt jo yksin kertoa viranomaisille niistä riskeistä, huh!
-
Comments are closed.
KM
Mun entinen pomo sanoi aina, että vain luottavaisen mielen omaava ihminen voi nukkua pommiin ja hymyillen kuittasi mun parit pommiin nukkumiset, mitä häpeillen pyytelin anteeksi