Vuoden 2016 tilinpäätös, osa 2
Tämä vuosi. Miltä se oikeasti on tuntunut? Miltä se tuntuu edelleen?
Dream come true. Eikä kuitenkaan. Dream come true kuulostaa epätodennäköisemmältä kuin lottovoitto (sen todennäköisyys on yhden suhde reiluun viiteentoistamiljoonaan), ja unelmalta – joltain höttöiseltä ja epärealistiselta, saduista tempaistulta, kun taas kirjoittaminen on aina ollut enemmän tavoite. Julkaisu on ollut päämäärä enemmän kuin unelma. En tiedä, ehkä dream come true kärsii käännöksen ongelmasta: voinko koskaan ymmärtää täysin sanan dream kaikki merkitykset ja sen, kuinka syvää tunnetta englanninkieliset tarkoittavat sanalla dream.
On helppo sanoa, että näin tämän kuuluikin mennä. On aina helppo hymyillä kun on onnistunut. Niinpä en sano sitä.
Mikään ei ole muuttunut. Kaikki on muuttunut. Arki on sitä, mitä se on. Kirjoittaminen on se, miksi kirjoitetaan; se, että se tuntuu hyvältä ja täyttää minussa jotain kohtaa, joka ei muuten täyty. Mikään ei ole muuttunut: käyn töissä, pesen pyykkiä, teen ruokaa, ajattelen kirjoittamista. Kaikki on muuttunut: ajattelen kirjoittamista samalla tavalla kuin ennen, mutta myös eri tavalla; puhun kirjoittamisesta ventovieraiden kanssa. Joistain ajatuksen tasolla olleista asioista on tullut realistisempia. Ei enää ”jospa joskus” -osastoa, vaan ”hyvin mahdollisesti joskus”. On tullut uusia pelkoja. On tullut uusia ymmärryksiä siitä, miten minun kannattaa puhua kirjoittamisestani ja miten minun tapani kirjoittaa vaikuttaa siihen, miten puhun siitä.
Kiitollisuus.
Kasvaminen.
Eikä mikään ole muuttunut: kirjoittaminen on samaa kuin aina. Sitä, että ottaa kynän käteen, eikä laske sitä. Joskus helppoa, joskus vaikeaa, mutta tuntuu hyvältä.
Tänä talvena haluan nähdä revontulia. Tänä talvena, joka ei ole kunnolla vielä alkanutkaan, vaikka kohta on tammikuu. Haluan nähdä revontulia. Haluan olla revontuli. Haluan löytää sen tasapainon, joka tekee minut onnellisimmaksi.
Pahoittelin, etten ole aina parhaimmillani silloin kun kirjoitan, koska kirjoitettava teksti vaikuttaa minuun ja on minussa. Minulle vastattiin, että ei se mitään, koska se on pientä siihen verrattuna, millainen olen kun en kirjoita.
Tämä vuosi. Ihmeellinen vuosi. Täynnä asioita, joita ei ollut aikaisemmin tarvinnut miettiä tai jotka luulin jo miettineeni, ja jotka nyt piti miettiä kokonaan ja uudestaan.
Tästä jatketaan eteenpäin.
