Pakkasta
Tuli talvi. Ei ehtinyt jouluksi, mutta hyvä että ehti kuitenkin. Tuuli teroittaa kahdeksantoista pakkasasteen hampaat. Kävelin töistä kotiin ja osan matkaa pitelin lapasia kasvoilla – muuten tuntui ihan vaan tavalliselta kylmältä kasvojen iholla, mutta poskionteloiden kohdalla viima meni luista läpi. Piti suojata vähäsen. Kylmä tuli niin nopeasti, ettei ole ehtinyt tottua.
Ostin tänään liput yhteen Docpoint-elokuvaan. En ole muutamaan vuoteen käynyt Docpointissa, nyt on kiva mennä. Jos ei muuta, niin ainakin sitä yhtä elokuvaa katsomaan.
En ole kirjoittanut. Aamuisin on ollut kauhean vaikea nousta. Unirytmi on sekaisin. Nyt, kun kello on vähän yli yhdeksän, tuntuu siltä kuin nukkumaanmenoaika olisi aikoja sitten mennyt ohi. Kunhan kuluu tunti, olen taas ihan pirteä, eikä nukuta yhtään.
Ennen joulua ostin itselleni nostalgiapuuskassa lukemista: Lea Pennasen Piilomaan pikku aasi -kirjan. En ole vielä aloittanut sitä. Odotan sekä innolla että pienellä pelolla sitä hetkeä, kun alan lukea – muistikuvani Piilomaan pikku aasista ovat kaukaa, siltä ajalta kun se tuli Pikku Kakkosesta ja oli tosi hyvä ja tosi jännä. Olin silloin aika pieni. Toivon, että kettuarmeija on yhä pelottava ja vadelmamehu unettavaa. Kunhan on hyvää aikaa ja rauhallinen hetki, otan Piilomaan pikku aasin ja teen aikamatkan.
