Upoksissa
Makaan sohvalla ja kuvittelen, että mitään ei liiku ja mitään ei kuulu. Kuvittelen, että sormilla on lämmin ja etten välillä makaa silmät kiinni ja vain huoju. Enkä kuitenkaan kuvittele. Makaan välillä silmät kiinni, kuuntelen hiljaisuutta ja katselen värejä suljettujen silmäluomien takana. Tiilenpunaista, oranssinkeltaista, punamustaa, tummansinistä. Olen hiljaa. Kuulen naapurit, mutta en kuule. Makaan omassa pikku kuplassani, ei ole ääniä, paitsi kauempana, eivätkä ne yllä minuun sieltä missä ovat. Imen lämpöä ilmasta sormiin, katson kaikkea, mikä ei liiku, vaan pysyy paikallaan; kaikkea. Kellun upoksissa niin kuin kylvyssä veden alla.
Kunhan avaan silmäni tästä, teen taas. Sitä ennen ihan vain nautin siitä, etten tee mitään.
KM
Tuli mieleen tuosta aiemmasta postauksesta, missä kerroit lukemisistasi, että olisi kiva lukea syvällisempi teksti siitä, mitä lukeminen merkitsee sinulle?
Onnittelut ehdokkuudesta palkinnon saajaksi! ☺