Valo
Kirkas päivä. Olen kirjoittanut ja tiskannut vuorotellen. Altaallinen likoamaan ja sitten kirjoitusta. Tiskaus ja takaisin kirjoittamaan. Molemmat ovat edistyneet, sekä teksti että tiski. Sinä aikana kun olen kirjoittanut ja tiskannut, aurinko on kulkenut ja tekee minusta nyt varjon seinälle. Aurinko paistaa oikeaan ohimoon ja otsan sivuun ja poskelle. Minä olen kirjoittanut ja ollut siinä kotona. Miten hyvää tällaiset päivät tekevät. Tuhat tunnetta tunnissa, sadat sanat, minä ja joku muu ja miten mieli on tässä eikä missään muualla, vaikka on kaikkialla muualla paitsi tässä. Tunnit ovat täydempiä ja vievät pitemmälle, kun kirjoitan.
Kaipaan kukkia. Paljoa vihreyttä ja kirkkaita värejä ja kasvien tuoksuja. Haluaisin tulppaaneja. Tulppaanien varret tuoksuvat ja tuntuvat ihanalta. Vihreältä ja syötävältä, vaikka eivät ole syötäviä. Olen aina halunnut purra tulppaanien varsista kaiken sen mehun irti ja imeä suuhuni. Kaikenvärisistä tulppaaneista.
Valo pyyhkii minusta pois tympeän päällisen, joka on laskeutunut iholle pimeiden päivien aikana. Edessä on kaikkea ja myös pelottavaa, mutta haluan nähdä ne jännittävinä seikkailuina. Haluan nähdä niissä valoa. On hyvä olla tässä ja kirjoittaa. Etenkin sitä.
