Tiloissa
Täällä taas! Radiohiljaisuuteni johtui siitä, että olin lomalla, enkä ajatellut yhtään mitään ylimääräistä koko loman aikana. Ylimääräisellä tarkoitan oikeastaan kaikkea muuta kuin laskettelua, nukkumista ja seuraavaa ateriaa. Teki hyvää olla joka päivä tuntikaupalla ulkona ja nukkua öisin 9-10 tuntia ja olla ajattelematta niitä ylimääräisiä asioita. Tänään olen pikku hiljaa valunut arkea kohti, mutta toisaalta venytän loman tuntua ja olen maannut sohvalla ja lukenut kirjaa, vaikka varmaan olisi jotain muutakin tekemistä, mutta oikeastaan ei, ei ole muuta tekemistä kuin lukemista, joten olen vain lukenut ja syönyt. Ja pesukone on pessyt vähän pyykkiä sillä välin.
Illat ovat ihmeellisen valoisia jo. Joka syksy päivittelen, että onko oikeasti aiempinakin vuosina pimeä tullut jo ennen neljää ja joka kevätpuoli ihmettelen, miten päivällä riittää valoa jaettavaksi iltaan asti. Aina yhtä uusi ihmetyksen aihe. Tällaiset ihmetyksen aiheet ovat aikuisena vähissä siihen verrattuna, mitä kaikkea sitä ihmettelikään lapsena, joten olen jotenkin hassun tyytyväinen siitä, että jaksan joka kevät ja syksy ihmetellä valoa ja pimeyttä ja niihin liittyviä kellonaikoja.
Olen ajatellut viime aikoina paljon omaa tilaa. Sekä henkistä omaa tilaa että fyysistä omaa tilaa. Nytkin tuijotin hetken kuvia, jotka olen kerännyt kirjoituspöydän viereisen laatikoston päälle. Jotenkin se, että kirjoituspöydän ympärillä on itselle tärkeitä kuvia, on tärkeää. Minulla on sydän ja lintu, kaniini, espanjalainen kaupunki ja kahdessa kuvassa kummassakin kani, joista toinen ratsastaa peuralla ja toinen hevosella. Ja kaksi keraamista laattaa, jotka olen tuonut vuosia sitten reissultani Uudesta-Seelannista ja joista toisessa on upotuksena (tai siis kohokuvion vastakohtana) simpukankuoren kuva ja toisessa kowhai-puun kukan kuva. Ja kirjoja. Kirjoittaessa pitää nähdä kirjoja.
Olin ajatellut kirjoittaa tänään, mutta en taida. Varastan koko illan vielä loman puolelle. Luen kirjan loppuun ja olen vain ja makoilen ja katson ehkä telkkaria. Huominen on vielä pitkän matkan päässä ja minulla päässä monta ajatusta.
