Taas kirjaostoksia, vaikka entisetkin…
Ihana, aurinkoinen päivä tänään. Olen pessyt pyykkiä ja raivannut kotia. Seuraavaksi ruokaa – söin ihan reilun lounaan ja nyt ajattelin tehdä vähän risottoa. Ja sen jälkeen lukea. Eilen kävin kirjakaupassa ja sieltä tarttui mukaan Agatha Christien Salaperäiset rukiinjyvät. Olen alkanut lukea Christietä vasta pari vuotta sitten, joten ostan aina välillä jonkun uuden pokkari-Christien vähän niin kuin makupalaksi. Christiet ovat aikuisten Viisikkoja. Samaan sarjaan kuuluvat myös huomattavasti tuoreemmat Flavia de Luce -kirjat, joista ostin eilen Filminauha kohtalon käsissä -kirjan. Pokkarina senkin. Kolmas pokkariostokseni oli Antti Ritvasen Miten muistat minut, jota en häpeäkseni ole vieläkään lukenut, mutta se epäkohta korjaantuu siis pian. Ja keskeneräisenä luvussa on Hannele Mikaela Taivassalon In Transit. Luen sitä puuskittain: monta päivää ilman ja sitten taas yhtenä päivänä ahmimalla. Taivassalon kielen rytmi on minulle jotain ihan erityistä, hänen romaaninsa Viisi veistä Andrei Kraplilla ja Nälkä olivat tosi voimakkaita lukukokemuksia ja totesin Nälän jälkeen, että ihan sama mitä Taivassalo kirjoittaa, vaikka puhelinluetteloa uusiksi, niin minä tykkään. Nyt nautiskelen siis In Transitia ja toivon, että olen sen loputtua taas ihan huumaantunut :). Ja mielenkiintoiseksihan asian tekee myös se, että Taivassalon kirjat on käännetty suomeksi. Ainakin kääntäjät (Andrei Kraplin on kääntänyt Tarja Teva, Nälän ja In Transitin Raija Rintamäki) ovat onnistuneet, ei voi muuta sanoa. Osaisinpa tarpeeksi hyvin ruotsia lukeakseni ne alkukielellä!
Kun etsiskelin Taivassalon kirjat kirjahyllystäni ja tarkistin suomentajien nimet, tajusin taas toivovani, että minulla olisi vähän isompi kirjahylly. Edes vähän isompi. Että kaikki kirjat kirjoittamisesta (huolella hankittu kokoelma kirjoittamisoppaita) voisivat olla vierekkäin ja pystyssä, eikä yhtäkään joutuisi laittamaan lappeelleen muiden päälle siksi, että ne eivät mahdu riviin toisten kanssa. No, ehkä vielä joskus.
Kirjoittaminen pyörähtelee mielessä. Eilen vietin iltaa esikoiskirjailijakollegan kanssa ja se herätteli ajatuksia ja muistutti mieleen sen, miten paljon ikävöin kirjoittamista silloin kun en ehdi kirjoittaa.
Related Posts
Comments on this post
2 CommentsComments are closed.
Än
Christiet ovat nopealukuisia, välipaloja 🙂 Ja niin viihdyttäviä. Mistä tulikin mieleeni, että pitää laittaa varaukseen Terttu Autereen uusin, kotimainen rouva Christie!