Lahjaksi saatua aikaa
Tällä päivälle oli suunnitelmia, mutta ne muuttuivat. Tai eivät muuttuneet, vaan muutettiin. Ja niin tästä päivästä tuli kirjoituspäivä. Olen tehnyt paljon muutakin, ja kohta teen vielä enemmän muuta, mutta olen myös kirjoittanut. Pitkästä aikaa olen siirtänyt raakatekstiä vihoista koneelle, taas kolmen sivun verran. Lisäksi olen merkinnyt pienillä tarralapuilla, että missä kohtaa kirjoitusvihoissa on lisää sitä koneelle siirrettävää tekstiä. On sitten helppo ruveta hommiin taas seuraavalla kerralla.
Olen jotenkin kauhean tyytyväinen siihen, että sain tämän kirjoituspäivän. Että sain taas tehtyä jotain konkreettista. Että pienet palaset kirjoitusvihoissa muuttuvat pieniksi palasiksi tiedostossa. Tykkään. On kiltimpi olo. Ei ole sellainen olo, että olen hukannut päivän eikä sellainen olo, että olen jossain muualla vaikka oikeasti pitäisi olla kirjoittamassa. Oijoi. Kunpa vaan olisi monta tällaista päivää edessä! Eikä ole. Ei se mitään. Teen sitten ensi viikolla taas iltaisin. Jaksamisen kanssa on tietysti vähän nihkeää välillä työpäivän jälkeen, mutta kyllä se siitä. Ja huomenna ehdin vielä kirjoittaa lisää. Jollei tapahdu katastrofia tietokoneen kanssa. Melkein tapahtui jo. Kesken kirjoittamisen läppärin ruutu otti ja pimeni. Tai ei pimentynyt. Muuttui siniharmaaksi. Kursori liikkui ja käyttäytyi ihan loogisesti, mutta kaikki muu paitsi kursori oli siniharmaata. Eikä muuttunut takaisin. Oli pakko sammuttaa koneesta virta väkivalloin ja sitten käynnistää uudelleen ja toivoa hartaasti, että kone käynnistyisi. Ja käynnistyihän tämä, mutta hitaasti ja yskien. Tuli kiire tarkistaa varmuuskopioinnin tilanne ja sitten vasta alkoikin kylmätä, kun huomasin, että automaattinen varmuuskopiointisysteemini oli viimeksi pyörähtänyt kuukausi sitten ja sen jälkeen ei mitään. Sitten tulikin kiire hoitaa kaikesta viimeksi tehdystä varmuuskopiot ja niiden varmuuskopiot kuntoon. En tiedä, kauanko tämä kone enää jaksaa raksuttaa, joten täytyy pitää huoli, että nyt on varmuuskopio kaikesta. Ja pitää lähteä tietokonekaupoille. En voi tehdä töitä, jos joka kerta kirjoittaessa pitää pelätä, että kone tilttaa.
Huolimatta koneongelmista kirjoitin vielä vähän lisää sen jälkeen kun olin varmistanut varmuuskopiot. Kirjoittaminen vain tekee niin kovin hyvää.
