Arki-ilta
Kirjoitettu. Optimistin teko, tosiaankin. Nyt olen väsynyt. Joskus ennen kirjoittamista sitä on täynnä voimaa. Tuntee olevansa valmis ja energinen kohtaamaan edessä olevat sanat. Joskus voimaa ei ole, mutta kirjoittaessa se syntyy tyhjästä ja pitelee pystyssä. Aika usein kirjoittamisen jälkeen väsyttää. Tai sitten on pöllyssä: kaikki se kirjoittamisen energia jää pyörimään päähän ja nostaa vähän matkaa maanpinnan yläpuolelle.
Mietin, että mitä tekisin seuraavaksi. Kirjoitin reilun tunnin ja olo on kuin maratonin juosseella. No okei, puolimaratonin juosseella. En kyllä ole koskaan juossut sellaista, enkä aio juostakaan. Mutta olo on. Mietin äsken, että miten sitä on ikinä jaksanut kirjoittaa kokonaisia päiviä. No siten, että ei ole sinä päivänä joutunut käyttämään aivojaan mihinkään muuhun. Siksihän vapaapäivät ovat niin kevyitä.
Pitää nousta ja viikata vaikka pyykit, ettei nukahda tähän sohvalle samoin tein. Kaksi sivua tekstiä on ihan hyvä saldo tälle illalle, enempää ei tarvitse rutistaa.