Valmistautuminen
Eilen mietiskelin mitä laatua Pienen runotytön Prinsessoiksi kutsumat puut olivat. Jos joku tietää, niin kertokaa, koska en usko, että ehdin selata Pientä runotyttöä läpi lähipäivinä – tai jos ehdin niin kerron kyllä, puulaji nimittäin vaivaa yhä. Pyramidipoppeli? Poppeli? Kuusi? En muista.
Tänään olen viimeistellyt muistiinpanot ylihuomista esiintymistä varten. Pasilan kirjasto, torstaina klo 18, tulkaa! On kiva mennä sinne, vaikka jänskättääkin vähän, mutta jännitys on onneksi sellaista hyvää jännitystä.
Tiskit ovat likoamassa ja se on sitten seuraava homma. En ole kirjoittanut tänään yhtään. Aamulla olisi ollut periaatteessa mahdollisuus, koska menin bussilla töihin, mutta en jaksanut. Nukuin huonosti viime yön ja aamulla ei tosiaan ollut yhtään ylimääräistä energiaa. Ehkä sitten huomenna tai ylihuomenna. Tuntuu vähän haljulta, etten ole ehtinyt kirjoittaa tällä viikolla kunnolla enkä ehdi, mutta pitää vain luottaa, että kirjoitusaikaa tulee ja jos ei tule, niin sitä tehdään. Tuntuu siltä, että hommat seisovat ja pitäisi saada aikaan, mutta en tiedä, voihan se olla hyväkin, että välillä on näitä pakkotaukoja, kun ei vaan ehdi. Jospa teksti vaikka kypsyisi siinä taukojen aikana (ajattelee hän toivorikkaana).
Illat ovat tosi valoisia tosi pitkään. Se on yhtä outoa kuin joka kevät tähän aikaan. On myös vaikeampi mennä nukkumaan ajoissa, kun pimeys ei muistuta, että päivän tunteja ei voi venyttää loputtomiin ja että valoisa ei tarkoita sitä etteikö voisi olla nukkumaanmenoaika. Nyt menen tiskaamaan ja sitten rupean miettimään iltapuuhia. Viime yö oli huonon unen yö, joten haluaisin paikata sitä nukkumalla pitkät ja sikeät unet ensi yönä.
