Kirjoitustreffit
Tänään vietin illan ystävän ruokapöydän ääressä. Ensin söimme ja sitten kirjoitimme. Ikkunasta kurkistelevan villiviinin silmut olivat jo punaiset ja pulleat. Välillä satoi räntää ja välillä paistoi aurinko.
Olimme sopineet nämä kirjoitustreffit ystäväni kanssa jo kauan sitten. Teki ihan tosi hyvää kirjoittaa pätkiä, joiden ei ollut tarkoituskaan olla osa mitään isompaa kokonaisuutta ja silti ne olivat tosissaan kirjoitettuja tekstinpätkiä, jotka avasivat päätä ja alitajuntaa. Jokaisen kirjoitushetken ajastimme seitsemän minuutin mittaiseksi ja jokaiseen otettiin joku tehtävä. Ensin otettiin sana, josta kummankin piti kirjoittaa. Sitten lähimmän kirjan satunnaiselta sivulta satunnaisen rivin kolmas sana piti olla oman tekstin kolmas sana. Seuraava tekstiharjoitus samalla metodilla, mutta kirjasta poimittiin kaksi sanaa, joilla tekstin piti alkaa. Ihan perusharjoituksia, joiden mukana paperille marssivat mikroaaltouunit, lehmät, kengät ja juhannus Pitäjänmäen juna-aseman laiturilla. Kirjoittamista. Sen toteamista taas kerran, että tekstejä ei tarvitse keksiä, ettei keksiminen liity kirjoittamiseen mitenkään, vaan kyse on siitä, että avaa, antaa tulla. Sanoja ja tarinoita, vaikka kuinka lyhyitä, on kyllä ja ainakin kun niitä auttaa esille pienillä harjoituksilla. Ihan loistava tapa viettää sunnuntai-iltaa.
ps. Blogin ulkoasu edelleen kamala. Yritän korjata tilanteen lähipäivinä.
