Sunnuntain sekalaiset
En ole ehtinyt ja/tai jaksanut kirjoittaa hirveästi viime päivinä. Tarve olisi. Heti kun saan viikonloppuna vähän nollattua päätä ja nukuttua hyvin, alkaa alitajunta kuplia. Pitäisi päästä kynän varteen ja näppikseen, mutta samalla tuntuu etten jaksa ja että aikaa pitäisi olla enemmän kuin pari tuntia. Että pitäisi olla aikaa, jonka takaraja ei kolkuta heti kun ajan aloittaa.
Olen ajatellut kirjoittamista, vaikka en ole kirjoittanut. Olen ajatellut sitä, mitä se minulta vaatii. Sitä, että kirjoitan tosissani ja kokonaan. En vaillinaisesti, puolinaisesti, siinä sivussa – ajallisesti kyllä, pakostakin, mutta ei henkisesti. Että niinä hetkinä, kun kirjoitan, pitää tosiaankin kirjoittaa, pohjamutia myöten, kunnolla, kokonaan. Joskus erehdyn ajattelemaan, että ehkä jos tapahtuu asia X, niin saan jonkun valaistuksen tai jotain, ja sen jälkeen syvälle meneminen ja kunnolla kirjoittaminen on helpompaa. Sitten taas muistan, että ei ole oikoteitä, eikä ole edes syytä etsiä oikoteitä. Kirjoittaminen on se oikotie, kirjoittaminen syvältä ja sitoutuen on se ainoa keino. Eikä se ole epämiellyttävää eikä ikävää, mutta on helppoa olla henkisesti laiska, koska henkinen ei-laiskuus vaatii voimia ja energiaa – vaikkakin antaa niitä myös. Henkinen laiskuus on tyrkyllä ja joskus siihen on välttämätöntä tarttua, että saa kirjoitettua edes jotain, jos ei ole energiaa siihen, että kirjoittaa syvältä. Joskus on kuitenkin kirjoitettava sieltä syvältä, eikä vain haravoitava pintaa. Kaikelle aikansa ja paikkansa.
Olen lukenut edelleen. Edelleen lanua, vaikka lainasin kirjastosta jo muutakin. Luettu on Ali Benjaminin Mitä sain tietää meduusoista sekä Terhi Rannelan ja Anneli Kannon yhdessä kirjoittaman Tähystäjäneidon. Nyt ajattelin lukea tässä välissä loppuun Parkkisen Säädyllisen ainesosan ennen seuraavaa lanua. Varasin kirjastosta muutaman lanu-kirjan lisää ja viimeisimmällä kirjastokeikalla lainasin myös runoja. Yritän lukea nyt niin paljon kuin ehdin: putki on päällä ja toivottavasti ei katkea ihan heti.
Lukemisen lisäksi olen kuunnellut vähän. Tiskatessa kuuntelin Nuoren Voiman podcastin nro 4, jossa Erkka Mykkänen haastatteli Miina Supista. Pari noista olen kuunnellut jo aiemmin, silloinkin tiskatessa. Tiskaaminen ja silittäminen ovat minulle sellaisia kotitöitä, että niiden aikana voin hyvin kuunnella jotain tuollaista, mutta esimerkiksi lenkillä tai salilla en ikinä voisi kuunnella mitään, vaan haluan hiljaisuutta.
Tälle päivälle olisi vielä vähän kotihommia tehtävänä. Haluan saada ne hoidettua, niin ensi viikon illat ovat vapaampia ja kevyempiä ja niissä on enemmän potentiaalista kirjoitusaikaa. Joten ei muuta kuin hommiin. Sunnuntai-iltaa teille kaikille.
