Tänään
Tänään on mietteliäs ilta.
Olen lukenut edelleen lanua ja myös viikonloppuna ostamaani Essi Kummun Hyvästi pojat -kirjaa. Ulkona paistaa aurinko ja kohta koivun kukinta röyhähtää täyteen pölyisyyteensä ja minä alan viettää iltaisin sisäelämää. Ei sillä, että olisin nytkään ulkona. Mutta kohta se ei ole edes vaihtoehto. Lukemattomia kirjoja onneksi riittää. Sekä kirjasto- että omia.
Teksti haluaisi nousta alitajunnasta ylemmäs. Tänään sillä on ehkä mahdollisuus. Väsyttää myös. Tekee mieli sohia sinne tänne, jaksaako mitään kunnollista, sen näkee sitten. Kirjoja on paljon kesken. Sanoja on kesken. Omia ja muiden. Toivon että ne olisivat kevyitä ja painavia yhtä aikaa, mutta eivät liian painavia minulle.
Kukkakaali, kurkku ja tomaatti odottavat keittiössä. Nekö minua neuvovat minua eteenpäin? Mitä ne sanoisivat, jos sanoisivat? Syö lihaa? Kirjoita, älä syö? Lue, koska sanat ovat ruokaa? Odotan jo yötä ja illempaa iltaa, vaikka haluankin tehdä sitä ennen jotain, mistä tulee sellainen olo, että tämä päivä on ollut tarpeen ja kohdallaan. Sitten vasta nukkumista.
Kävelin tänään kivikatuja auringossa hitaasti ja rauhallisesti. Kävin ostamassa teetä. Päätin ostaa yhtä laatua, ostin kolmea. Kadulla oli lämmintä. Valoa oli joka puolella.
