Kivoja asioita
Sain muutama päivä sitten iloisia uutisia – minut valittiin yhdeksi osallistujaksi Pentinkulman päivien E80-esikoiskirjailijaseminaariin. Tuntuu tosi hyvältä ja hienolta – ja jännittää jo vähän. En ole koskaan ollut Pentinkulman päivillä, enkä ole koskaan käynyt Urjalassa, joten kaikki E80-seminaarissa on uutta, paikasta alkaen. Osallistujista tunnen tai tiedän kaksi itseni lisäksi, joten seura ei ole ihan täysin tuntematonta, mikä on kiva, kun kaikki muu on uutta. On myös jotenkin etuoikeutettu olo – olen tiennyt Pentinkulman päivät vuosikausia ja E80-seminaari on tuntunut niin kaukaiselta asialta, etten osannut edes ajatella, että kunpa pääsisin. Ja nyt sitten pääsen :). Joten kyllä, odotan loppukesää :).
Tänään olen myös saanut kirjoitettua vähän. Olo on rauhallinen ja jotenkin raukea. Sellainen, että kyllä kaikki lutviutuu ja että kyllä se tästä. Kirjoittaminenkin. En ehdi kirjoittaa niin paljon kuin haluaisin, eikä teksti ole ajan- ja keskittymisenpuutteen takia aina sellaista kuin haluaisin, mutta kyllä se siitä. Ainahan pystyy muokkaamaan. Ja kun koskaan ei tiedä, minä päivänä jatkuva kirjoittaminen tekee tehtävänsä ja teksti notkahtaa oikeaan suuntaan, niin aina kannattaa kirjoittaa.
Istuin päivällä torilla ja join teetä. Aurinko lämmitti ja ei tarvinnut pitkähihaista. Kuuntelin haitaria ja viulua ja join vuorotellen teetä ja omenamehua. Oli hyvä olo. Vieläkin on sitä samaa kiireettömyyttä. Ei tarvitse kiiruhtaa. Aikaa on.
