Dar(jee)ling
Juon melkein minkälaista teetä tahansa. Etenkin, jos sitä tarjotaan. En vaadi hifistelyä ja nielen Liptonin keltaisen tiettynä hetkenä täydellisen tyytyväisenä, vaikka toisena hetkenä se on minusta rikos ihmiskuntaa kohtaan. Pussitee – käy. Irtotee – käy. Pääasia, että on teetä. Ja sitten aina joskus on aika myös hifistelylle. Pari viikkoa sitten ostin Théhuoneesta uusia teitä. Nyt vasta pääsin maistamaan niitä. Uuden sadon darjeelingia kauniista kupista. Kunpa vain ei olisi allergia-aika ja pää tukossa ja lukossa. Kunpa olisin pian taas täyspäinen ja sitten tuota darjeelingia lisää, sillä jopa allergian turruttamin aistein se oli jotain ihan järisyttävää. Niin paljon makua niin hennonvärisessä nesteessä. Oi. Ja myöhemmin juon taas pussiteetä ihan onnellisena.
Ainoa, mitä en kestä teessä, ovat tietyt mausteet tai aromit. Maustettua teetä on monenlaista ja toisista tykkään iha hirveästi ja toisista enemmän kuin toisista, mutta ei koskaan mitään suklaa- tai toffeearomeja minun teeheni, eikä rooiboksesta sitä ”aavikkokerma”-makua. Ja vanilja – mieluummin ei, vaikka joinkin viikonloppuna hyvää mustaa teetä, jossa oli kaiken muun lisäksi vaniljaa, mutta salaisuus olikin siinä, että sitä kaikkea muuta oli niin paljon ja vaniljaa niin vähän, ettei se vanilja päässyt sieltä esille. Tai sitten nämä allergian tukkimat aistit pelastivat minut vanilja-aromilta. Ja siis vaniljahan on ihanaa jäätelössä ja vaniljakastikkeessa, että en ole mikään vaniljavihaaja, mutta ei teehen, kiitos.
Ulkona on hieno ilma. Menen sinne jossain vaiheessa. En nyt. En ihan vielä. Kirjoitan ensin vähän lisää ja arvostan sitä, ettei juuri nyt tarvitse niistää kauhean usein. Ehkä teen ruuankin ensin. Tänään syön appelsiinikanaa. Ehkä menen sitten ulos. Uneksin siitä, että sataisi ja ilma puhdistuisi, mutta ei ole satanut pitkään aikaan ja vaikka ensi aamuyölle luvataan kahta pisaraa, en uskalla luottaa siihen.
Sanoja sentään sataa. Harvakseltaan, mutta sataa. Niissä kaikenlainen on mahdollista ja hyvää.
Related Posts
Comments on this post
6 Comments-
Komppaan siinä, että ihan perusdarjeeling on usein vähän tuju, mutta tämä tuore ja uusi on kyllä sellainen, ettei sitä ja tavallista pussidarjeelingia voi verrata toisiinsa. Ja siis kyseistä teetä on kupissa tuossa blogikirjoituksen kuvassakin – ei ole umpitummaa, vaan ihanan vaaleaa :).
Tee on kyllä kiva asia: välillä voi vähän hifistellä, niin kuin tuolla darjeelingilla, ja sitten taas arjessa se pussitee on ihan just eikä melkein. Ja jos yllättävässä tilanteessa saa kupillisen oikein hyvää teetä, arkikin nousee ihan uudelle tasolle. 🙂
-
Pitääpä kokeilla joskus muutakin darleejingia kuin sitä mitä hyllyssä on. Irtoversiota sekin ja selvästi aromikkaampaa kuin pussiteenä, mutta silti aika mustaa.
Halpis-pussiteet on mitä parhaimpia, ainakin earl greyt!
Kirjoitusteenä suosin Lemon vervainea. Sitruunainen, piristävä. -
Minäkin tykkään earl greystä halpisversioina :D. Ja sitten joskus kun saa oikein hyvää earl greytä, niin se on sitten luksusta. Earl grey on muutenkin lempparini, ollut jo vuosia, eri versioina.
Kirjoitusteenä minulla menee mikä vain. Viimeisen vuoden (?) aikana olen oppinut juomaan oolongia, koska sitä rupesi olemaan kirjoituskahvilassani. Kotona kirjoittaessa menee mikä vaan – eniten vaikuttaa vuorokaudenaika. Aamun ensimmäisenä kuppina on ihanaa saada hyvää mustaa teetä, mutta perusaamuteeni on mieluiten rooibosta. Sitä voi juoda tyhjäänkin mahaan ihan huoletta ;).
-
Minäkään en pidä suklaa- ja toffeeteistä. Vaniljasta ja kookoksesta joskus, eniten juon kamomillaa, kunhan ei ole iso muki. Kanelilla ja omenalla maustettu kamomilla oli Englannissa asuessani ainoa teeni. Jouluteet ovat suosikkejani, niissähän on juuri omenaa ja kanelia, mutta niiden suhteen varsinkin olen nirso, Nordqvistillä on suosikkini, mutta erissä on eroja: toisina vuosina menee kuppeja päivässä, toisia eriä ei tarvitse juoda edes päivittäin. Karibian aurinko maistuu myös usein.
Hmm, laitanpa minäkin tästä iltateet, kamomillaa tietysti. 🙂
-
Huh, Satsu, kookos kuuluu ehdottomasti ei-ei-listalleni :D. En ollut muistanutkaan, että sitäkin laitetaan teehen… Jotkut jouluteet ovat hyviä, mutta monet ovat sellaisia, että kupillinen tosiaan riittää. Ja kyllä, karibian aurinkoa tulee juotua usein pussiteenä :).
Hyvää iltateehetkeä sinne :).
Comments are closed.
Än
Ehkä teen seuraavan teetilaukseni tuolta 🙂
Vanilija ja toffee, tai lakritsi, ei minustakaan ole ihan teemaku. Mutta Formanilla on Kello viiden tee, earl grey, jossa on kerma-aromia ja se on yllättävän hyvää. Sopii hienosti iltapäiviin, jolloin tarvitaan maailman ja itsen väliin jotain pehmeää.
Darleejing on tehokas perusmusta, jolla on hyvä aloittaa aamu, johon tarvitaan potkua. Hunajaakin voi vähän ripauttaa (yleensä juon kaiken vain mustana). Muuten se on minun makuuni vähän tuju.