Rikkaruohoja ja hyviä kirjoja
Tänään kumartelin ja kyykin muutaman tunnin: aloitin jokakesäisen sodan rikkaruohoja vastaan. Rönsyleinikki on yhtä vihollinen kuin ennenkin; suolaheinän tapa kasvattaa pitkiä maanalaisia juuria oli yllätys – vähän sama juttu, mitä metsämansikka tekee maan päällä; voikukat, koivut, männyt, vesiheinä, kaikki ne ovat samaa kastia kukkapenkissä kasvaessaan. Ja myös ihan istutetut kukat, jos ne punkevat liikaa toisten reviirille. Oli kiva tehdä pihahommia, mutta sen kyllä huomaa lihaksissa: selkä ja takajalat tuntuvat ei-niin-vetreiltä.
Kitkemisen lisäksi olen lukenut. En tajua, mikä lukuvimma minulla on menossa, mutta on kuitenkin. Vappuna se alkoi ja sen jälkeen olen lukenut nyt jo kolmetoista kirjaa – vähän yli kuukaudessa. Paljon ripeämpää kuin minun normaalitahtini. Alla viimeisimmät luetut. Olen siirtynyt lanusta myös aikuisten kirjoihin. Rannelan Frau oli kaunis ja vääjäämätön, Kummun Hyvästi, pojat! mietitytti, Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin oli kevyt ja painava ja herätti päässäni uusia ajatuksia, Meretmaan Naakkamestarin loppuratkaisu hämmensi.
Lisää kirjoja on luvussa ja ahkera lukeminen saa jatkua. Minut on valittu Pentinkulman päivien E80-esikoiskirjailijaseminaariin (jee!!) ja ennen sitä luen kaikkien muiden osallistujien kirjat, joten lähiaikoina tulossa esikoiskirjoja luettujen pinoon :).
