Kiertelyä puurossa
Kirjoitan yleensä näihin bloggauksiini otsikon viimeisenä, koska koskaan en voi tietää, millainen blogikirjoituksesta on tulossa. Siksi otsikkoni ovat välillä erittäin sinnepäin eikä ollenkaan kohdalleen. Ja usein aika tylsiä. Otsikot ovat minulle vaikeita. Otsikot ja nimet. Jos ei loksahda heti, niin ei sitten koskaan. Onneksi blogikirjoitusten otsikoista ei tarvitse ottaa paineita, vaan voi roiskaista mitä vaan.
On satanut koko päivän. Täydellinen kirjoitus- ja lukuilma, koska en todellakaan pistä nokkaani enää tänään ulos. Olen kyllä lukenut, mutta sen sijaan, että olisin kirjoittanut, olen tehnyt kaikkea muuta, kiertänyt kuumaa puuroa, keksinyt asioita (ihan hyödyllisiä kylläkin) tehtäväksi. Ja nytkin bloggaan. Sitten ripustan pyykit. Saisinko sen jälkeen kynän käteen ja vihon eteen? Toivottavasti.
Minulla on hirveät kasat luettavia kirjoja. Olen keskittynyt reilun viikon ajan sellaisiin kirjoihin, joiden kirjoittajat tulevat Pentinkulman päivien esikoiskirjailijoiden E80-seminaariin. Kanssakirjailijoiden kirjoihin siis, koska Pentinkulma kutsuu kesällä. Olen menossa kolmannessa kirjassa, luettavaa on 10 kirjaa, koska yhden olin lukenut jo entuudestaan ja yksi olen minä itse – meitä siis osallistuu seminaariin 12 eskaria. Seminaari on tarpeeksi lähellä Kolmen syyn ilmestymisen vuosipäivää, että voin ajatella, että siihen päättyy vuoteni esikoiskirjailijana. Elokuun alussa eskarivuosi on kulunut. Hassua. Joskus vieläkin nimittäin humahtaa tietoisuuteen jotenkin ihmeellisenä asiana, että minä onnistuin, minulta on julkaistu kirja – ja että se osui vihdoin kohdalle.
Mutta niin. Kissa kuumaa puuroa. Ripustan nyt ne pyykit ja sitten kirjoitan. Vaikka aloittaminen tuntuu vaivalloiselta ja vaikka mieluiten lojuisin sohvalla ja söisin salmiakkia (jota minulla ei ole). Jäätelökin kelpaisi. Niin siis miten se meni? Kirjoitan kirjoitan.
