Kirjastossa ja kotona
Kävin tänään kirjastossa hakemassa varauksia. Lanu-kausi jatkuu yhä; otin heti lukuun Sari Peltoniemen Allmaan vaskitsan. Kirjastossa oli muutakin kuin varauksia. Kävin vanhasta tottumuksesta kurkkaamassa sen kohdan hyllyä, jossa minun kirjani olisi, jos olisi. Tai siis jos se olisi paikalla. Ja se oli. Ensimmäistä kertaa näin Kolme syytä elää kirjaston hyllyssä vapaana riistana, niin että kuka tahansa saattaisi sen lainata. Selasin kirjaa vähän. Sitä oli selvästikin luettu ja se tuntui käteen ihan erilaiselta kuin omat kappaleeni. Kirjaston kirjan selkämys ei ollut yhtään jäykkä, sivut aukesivat helposti ja kirja oli hiukan nuhjaantunut. Siinä näkyivät juodut kahvikupilliset ja syödyt voileivät ja yhden sivun kulma oli taitettu kuin merkiksi. Oli hauska nähdä oma kirja ja se, että kirjassa oli niin selvästi lukemisen jälkiä. Ties kuinka moni ihminen oli jo pidellyt sitä ja lukenut minun sanojani. Jännä ajatus. Laitoin kirjan takaisin hyllyyn odottamaan seuraavaa lukijaa.
Tänään on aika lämmintä, mutta kyllä kesä antaa taas odottaa itseään. Ulkona ei oikein tarkene ilman takkia tai muuta pitkähihaista – en minä ainakaan ja ainakaan niillä kulmilla, missä olen tänään liikkunut. Kun tulin töistä ja kirjastosta, olin ajatellut lähteä lenkille. Ihan täydellinen ilma lenkkeilyyn, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Paitsi että tajusin, että kurkkuni on kipeä. Ollut koko iltapäivän, mutta nyt vasta niin paljon, että heräsin huomaamaan sen. Se siitä lenkille lähtemisestä. Inhoan kesäflunssia (kukapa ei) ja otin kaikkia mahdollisia vitamiineja, joita minulla on kotona, ja mietin koko ajan, että miten saisin taudin torpattua ennen kuin se alkaakaan. Raakaa valkosipulia? Inkivääriä? Ja ilmankos olen ollut jotenkin väsynyt viime päivät, jos tauti on tehnyt tuloaan. En kuitenkaan halua antaa vielä periksi. Seuraavaksi keitän rooibosta ja katson, onko jääkaapissa oleva inkiväärinpätkä vielä hengissä. Rooibokseen inkivääriä ja hunajaa – sitruunamehu kuuluisi myös, mutta minulla ei ole sitruunaa – ja sitten juoma kitusiin. Ja jos menisin aikaisin nukkumaan. Asia, jota olen suunnitellut joka päivä tällä viikolla, huonolla menestyksellä :D. Mutta jospa flunssa ei tulisi – tai pääsisin siitä eroon nopeasti ja helpolla. Toivotaan.
Related Posts
Comments on this post
2 Comments-
Onpa kiva, Satu, että tervehdit kirjaani hymyllä kun sen näet :). Tuntuu kivalta, että sillä on ystäviä ja hyviä ajatuksia ympärillään – vaikka se kuulostaakin hassulta näin ääneen sanottuna :D.
Ja tsemppiä sinne flunssan selättämiseksi, toivottavasti taittuu pian!
Comments are closed.
Satu
Täälläkin kurkku kipuillut jo toista päivää. Taktiikkani on myös kitata teetä ja vettä ja ennen kaikkea pitää jalat lämpiminä villasukilla. Flunssa on pyrkinyt päälle enemmän tai vähemmän koko kesän, saa nähdä milloin voittaa…
Hymyilen aina, kun näen kirjasi kirjastossa. Turussakin sitä lainataan. 🙂