Eskarivuoden huipennus
Pentinkulman päivät ja E80-esikoiskirjailijaseminaari. Torstaista sunnuntaihin olen viettänyt kaiken ajan yhdentoista muun esikoiskirjailijan kanssa Urjalassa ja Urjalan liepeillä. Nyt olen kotona, löhöän sohvalla ja mietin, mitä voisin sanoa eskariseminaarista. Pää on yhtä aikaa tyhjä ja täysi, sillä on tapahtunut niin paljon. Ihmeelliset päivät. Etuoikeutetut päivät. On niin hienoa, että pääsin osallistumaan 31. E80-seminaariin.
Kaksi päivää me seminaarasimme keskenämme Nuutajärven Lasikylässä ohjaajiemme Taija Tuomisen, Niina Revon, Jussi Ojajärven ja Tommi Parkon kanssa – kuulimme esikoiskirjailijuuteen liittyvistä asioista ja asioista, jotka auttavat meitä eskarivuoden jälkeen. Kaikkien teokset käsiteltiin ja minä itse olin ihan hämmennyksissäni, kun Kolmesta syystä elää löytyi vieläkin asioita, joita kriitikot ja arvioijat eivät olleet vielä tähän mennessä nostaneet esiin. On aina ihmeellistä kuulla toisten analysoivan omaa tekstiään ja erityisiä ovat ne kerrat, kun tuntuu, että toisten puhetta kuunnellessaan tajuaa taas vähän enemmän siitä, mitä on kirjoittanut. Kirjoittaessa alitajunta kirjoittaa niin paljon, että väkisinkin tekstissä on sellaista, jonka olen kirjoittanut sinne, mutten ole hahmottanut kaikkia puolia siitä.
Lauantai täyttyi edustustehtävistä, joista jännin oli ennen Pentinkulman päivien 40-vuotisjuhlaa järjestetty perinteinen esikoiskirjailijapaneeli. Istuimme rivissä Urjalan yhtenäiskoulun auditoriossa Taija Tuomisen haastateltavana – ja oli niin kivaa päästä pitkästä aikaa puhumaan Kolmesta syystä ja sen kirjoittamisesta :).
Tuntuu, että pitäisi osata sanoa seminaarista paljonkin. En osaa. Olen täysi ja tyhjä ja väsynyt ja pyörällä päästäni. Niin paljon kirjapuhetta, niin paljon uusia ihmisiä, uusia tuttavuuksia, kaikki muut eskarilaiset – ja sitten se, että siitä asti kun minut valittiin E80:een, minulle on ollut selvää, että eskarivuoteni loppuu E80:een. Että tämä on kirsikka kakun päällä ja rusetti paketissa ja tähän loppuu minun esikoiskirjailijavuoteni. Tämän jälkeen eskarivuosi on ohi ja katsotaan eteenpäin uusiin projekteihin. – Miltä se nyt sitten tuntuu? Haikealta, hämmentyneeltä, hyvältä. Siltä, että on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Että E80 oli ihan täydellinen päätös hienolle vuodelle. Että oli mahtavaa olla mukana. Että joitain asioita en unohda pitkään, pitkään aikaan.
Kiitos Väinö Linnan seura ja Urjalan kunta E80-seminaarin järjestämisestä, Kiitos E80-seminaarilaiset ja ohjaajamme. Oli hienoa!
Vasemmalla haastattelemassa Taija Tuominen ja rivistössä me eskariseminaarilaiset. Kuva: Kari Vierimaa