Tekee mieli vihreitä
Tänään olen kirjoittanut. Kirjoitin myös taas yhden kirjoitusvihon täyteen. Sitten selasin sen läpi ja laputin kaiken, mikä pitää kirjoittaa myöhemmin koneelle. Teen niin nykyään. Se auttaa myöhempää. Ja tietää, kuinka paljon on vielä jäljellä. Ja voi helposti valita, mitä kirjoittaa koneelle. Ei tarvitse hukata löytämäänsä kohtaa, jos ei haluakaan sitä juuri sinä päivänä.
En ollut oikeastaan ajatellut kirjoittaa tänään, mutta sitten tajusin, että kirjoitan. Ettei siihen tarvitse ennakkosuunnittelua tai -ajattelua. Kun vaan tartun hommiin. Niin. Arki puskee päälle, kaikin puolin. Ihan hyvä. Ei haittaa.
Kaupoissa ja torilla on paras vihannesaika. Haluaisin syödä pelkkiä rehuja. Papuja, minikokoisia kesäkurpitsoja, avomaankurkkua, tomaatteja, kukkakaalia, kyssäkaalia, parsakaalia, sipulia, siikliä, mitä vain. Aika pitkälti syönkin. Yritän olla ostamatta kaupasta kaikkea, mihin silmä osuu, koska kaikkea ei ehdi syödä ja kotona on niin lämmin, että en viitsi laittaa ruokaa suurisuuntaisesti. Uunia ei tulisi mieleenkään laittaa päälle, kun koko koti on uuni ilmankin. Ei haittaa sitten kun on taas siedettävät lämmöt ja ruokaa kärsii laittaa pitkän kaavan mukaan.
Kolmen viikon päästä jään kirjoitusvapaalle ja minulla on aikaa keskittyä tekstiin. Yritän olla ajattelematta sitä liikaa. Enkä jätä kirjoittamista kolmen viikon päähän. Yritän pitää rutiinin tallessa, ettei tule mitään äkkimutkia mihinkään suuntaan. Taidan ottaa kukkakaalia iltapalaksi ja olla vain. Liian harvoin tulee oltua vain. Syleskeltyä kattoon.
