Sekä että
Eilen olin koko päivän ulkona. Ihana auringonpaiste! Ja neitoperhonen! Ja kastetta maassa vielä iltapäivällä ja vaikka mitä syksyisen kivaa: pihlajanmarjoja, pilviä, niin edelleen. Illalla iski sitten väsy ja lämpö ja samaa lämpöä olen pidellyt sitten tänään. En tiedä mitä tautia yrittää, mutta saa kiitos mennä pois samaa tietä kuin tuli.
Aamulla oli ihan hyvä olo ja kirjoitinkin aamupäivän. Sitten olin voipunut ja otin päiväunia ja olin vähän lisää voipunut. Nyt illalla jaksoin taas kirjoittaa. Huomenna jatkuu, joko tauti tai kirjoittaminen tai molemmat. Ihme kyllä sain tänään edistettyä tekstiä ihan mukavasti päiväunista ja muusta huolimatta.
Ulkoa kuuluu pienen koiran haukku. En tiedä, onko ilta korkea vai matala, koska ikkunaverhot ovat kiinni, enkä ole katsonut, mutta kuulostaa korkealta. Ajattelen kirjoittamista ja tekstiä ja tekstin vaihetta aika paljon silloinkin kun en kirjoita. Ajattelen kaikenlaista. On aikaa ajatella. Joinain päivinä olen sitä mieltä, että on aikaa ajatella liikaa, mutta useimmiten olen sitä mieltä, että on tarpeeksi aikaa ajatella.
Eilisen perhosen myötä hyvää yötä.
