En kirjoita mitään
Kun kirjoitusvapaa alkoi, lupasin itselleni, että ei tarvitse kirjoittaa joka päivä. Viikonloput ovat vapaata riistaa muulle hommalle ja silloin kirjoitetaan vain jos sattuu huvittamaan. Mutta arkipäivistäkin yksi on pyhitetty ei-kirjoittamiselle. Minulla on taipumus pieneen (?) suorittamiseen kirjoittamisen kanssa ja tämän kirjoitusvapaan tavoitteet ovat 1) saada kässäri etenemään ihan tosi megalomaanisen superhyperpaljon ja 2) oppia ottamaan vähän lunkimmin ja pingottamatta. Jep :D. Siispä yksi arkipäivä viikossa on arkivapaa. Erityisesti museokäyntejä varten. Tuumasta toimeen.
Korkkasin upouuden museokorttini tänään Ateneumissa ja sen jälkeen piipahdin vielä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, koska museokortin nettisivut kertoivat minulle, että sekin onnistuu kortilla. Oli kivaa. Oli siksikin kivaa, että kun kirjoittaessaan tuottaa koko ajan jotain itsensä ulkopuolelle, eli tavallaan tyhjentää itseään, niin vastapainoksi on hyvä ottaa vastaan jotain. Esimerkiksi silmien kautta taidetta. Ateneumissa oli Alvar Aalto -näyttely ja kasvitieteellisessä puutarhassa – no, kasveja.
Ja koska olin sanonut kirjoittamiselle ”ei” niin tietenkin minulla oli kirjoitusvihko käsilaukussa mukana ja tietenkin kirjoitin vähän aikaa kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneiden vihreässä valossa. En siis pysynyt ihan päivän agendassa, mutta eipä tuo haittaa mitään. Rentoa ainakin oli.
Lopetin tänään myös yhden kirjan, Mikaela Strömbergin romaanin Sophie, ja olipa hyvä lukukokemus tähän väliin. Polveileva kerronta ja mielenkiintoinen päähenkilö, oikeastikin elänyt Sophie von Behse (1828-1886), joka tuli eläväksi kirjan mittaan. Tykkäsin. Plus että suomenkielisen laitoksen kansi, joka on Sanna Manderin käsialaa, on ihana. Ja nyt kun guuglasin, niin näköjään Sophie on ollut Runeberg-ehdokkaanakin. Eikä ihme. Suosittelen, etenkin kivan kertojanäänen vuoksi.
Ainiin! Tämän melkeinkirjoittamattoman päivän puuhiin kuului se, että kässäri sai työnimen. Olin ihan varma, että tälle kässärille edes työnimen keksiminen on mahdotonta, mutta nyt se työnimi napsahti kohdilleen. Kivaa.
