Kesken
Puuroa aamulla, kylmää tai kuumaa, sanoja sanoja, ajatuksia ajatuksia. Liikettä puolivälissä päivää, sitten taas. Hiljaisuutta ja teetä, teitä. Maanisuus tai rauha, hyvä hiljaisuus. Vaatelias olo, rauhoitus, museosuunnitelma. En pue mitään järkevää jos ei ole pakko. Eristynyt ja yksi pieni maailma näiden luiden sisällä. Kalutut listat. Kuivat pyykit. Koivussa keltainen lehti, päässä ei lehtiä lainkaan, myöhempi jo, myöhä. Halua sanoa ja tehdä kaikki täydelliseksi. Epäilystä siitä, olenko tarpeeksi pitkä. Pelkoa. Tyyneyttä. Muistutuksia siitä, että näin pitääkin olla keskeneräinen.
(Eilen illalla kävin kuuntelemassa Suomen Penin tilaisuutta, jossa tekstejään lukivat kirjailijat Aura Nurmi, Jaana Seppänen, Tuuve Aro ja Riina Katajavuori. Kun kerrankin on aikaa ja jaksua. Teki hyvää rikkoa omia rutiineja ja todeta taas kerran, etten kirjoita tyhjiöön. Että sanat tulevat aina ihmisistä.)
Related Posts
Comments on this post
1 CommentsComments are closed.
E.K.
On ollut todella ihanaa lukea kirjoituslomasta. Hitaat päivät ovat kyllä parhaita.
Luin alkuun, että Suomen Pankin tilaisuus.