Nykivää
Minulla on tälle päivälle kaksi kohtausta. Olen deletoinut jo monta sivua ja kirjoittanut toisen puuttuvista kohtauksista. On vaikea keskittyä työhön pitkälti. Keskeytän vähän väliä ja yritän tehdä jotain muuta. Niin kuin nyt tätä. Tiedän, mitä pitää kirjoittaa. En ole ihan varma miten. Toivon, että sanat tulevat sellaisina kuin niiden pitää. Keskeytän tekemisen vähän väliä. On vaikea keskittyä.
Minulla on vertaistukea. Kollega, joka on samassa vaiheessa ja tilanteessa. Melkein päivittäin ilmoitamme itsestämme toiselle. Tsemppausta ja sanavoimia. Tyynnyttelyä ja rauhapuhetta. Luksusta.
Keskeytän tekemisen heti, kun olen hetken tehnyt. Rikkonainen päivä. Asetun työn ääreen ja puolen tunnin kuluttua tulen sieltä pois. Kaikki mitä olen kirjoittanut, näyttää yhtä aikaa hyvältä ja huonolta. Yritän olla katsomatta sillä silmällä. Kirjoitan. Siirtelen palasia ja sorvaan niitä siirtojen yhteydessä. Otan pois ja laitan takaisin. Poistan lauseen ja sanan, kirjoitan jotain tilalle. Työnnän ja yritän olla työntämättä. Vedän ja yritän olla vetämättä. Työ keskeytyy helposti. Keskittyminen herpaantuu. Pitää kirjoittaa. Laitan deadlinen. Kaksi tuntia. Tai puolitoista. Sitten pitää olla tehty jotain. Aika tuntuu paljolta. Teen vähän aikaa ja keskeytän sitten taas.
