Sadepäivä
Miten ihana sadepäivä! Aamiainen rakkaan ystävän kanssa, ylimääräinen (kolmas) kupillinen teetä aamiaiskahvilassa sitten kun ystävän piti jo lähteä töihinsä. Sadetta. Uusi ihana sateenvarjoni. Asioiden hoitamista. Märät jalat. Sitten kotiin ja tekstin ääreen. Sateenvarjon laitan kylpyammeeseen kuivumaan, itseni sohvalle ja käsikirjoituksen auki. Sade ropisee ikkunapeltiin ja sanat ropisevat minuun. Haluan lisää teetä, mutta en malta nousta. Teksti tuntuu siltä kuin pitääkin. Deletoin osan, saan kohtauksen alusta napakamman. Haen lukiessani ja muokatessani kohtaa, johon lisätä yksi pieni, mutta tärkeä asia. Tuntuu kuin rinnan sisällä kukkisi jotain. Rauha ja onni ja kiitollisuus ehkä. Tai muuten vaan oranssit ja vaaleanpunaiset kukat. Että saan tämän sadepäivän ja ropinan ja kirjoitusrauhan. Ihan sama, vaikka teksti välillä hankaloi ja sattuu, sekin tuntuu hyvältä, siitäkin olen onnellinen. Että saan keskittyä ja rauhoittaa ja antaa sen ajan, jonka sanat tarvitsevat. Tarvitseeko enempää sanoa? Sade ropisuttaa ikkunalautaa, minä näppäimistöä.
Related Posts
Comments on this post
2 Comments-
Moi Satsu! En tiedä vielä, millainen tuosta uudesta kässäristä tulee – tai onko se erilainen tai samanlainen :D. Aika näyttää :D. Sade ei näytä taukoavan, saa nähdä millainen huomisesta päivästä tulee :).
Comments are closed.
Satsu
Olemme tainneet olla hyvin samankaltaisissa tunnelmissa viime päivät. 🙂
Mukava kuulla, että kirjoittaminen sujuu. Onko uutukainen samantyyppinen kuin Kolme syytä elää, vai jotain ihan muuta? 🙂