Jakautumista
Viime päivinä on menty laidasta laitaan. Kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti ja parillakin elämänalueella. On ollut kiirettä ja tekemistä ja kirjoittamista, joten en ole blogannut. Tulevat päivät ovat myös kiireisiä, kunnes sitten maanantaina loppuu kaikki kiire ja saan keskittyä kirjoittamiseen taas. Ainakin suunnilleen. Eikä sillä, näinäkin päivinä, joina kaikki ei ole mennyt niin kuin oletin, teksti on ollut mielessä – paljon. Joitain juttuja on päätynyt kässäriin ja joitain on vielä paperilla odottamassa, että löydän niille oikean paikan käsikirjoituksesta.
Katselen aina välillä, kuinka sade tippuu pilvistä maahan. Välillä tulee hetkiä, että ei sada. Keltaiset lehdet näyttävät siltä kuin niihin paistaisi aurinko, vaikka ei se paista. On harmaata. Sanoja ja ajatuksia on enemmän kuin tulee ulos, ja tunteita, niitä on rinta täynnä. Jotkut liittyvät kässäriin, mutta suurin osa tällä hetkellä ei. Ja miten voi olla niin kahta ääripäätä, tai monia ääripäitä, miten voi kirjoittamisen ajatteleminen tehdä niin hyvän olon, vaikka on kaikkea muutakin, se tuntuu siltä kuin olisi monessa paikassa yhtä aikaa.
