Residenssielämää
Olen Saksassa, Frankfurt and der Oderissa, kirjoittamassa residenssissä. En ollut ajatellut blogata tänään, tai ehkä koko viikolla, mutta bloggaan, koska jokin flunssantapainen iski ja kaipaan pientä lepotaukoa.
On hiljaista. Koko kaupunki on aika hiljainen. Kun käyn päivällä flunssaisena kaupungilla ja ruokakaupassa, liikkeellä olemme minä ja muut eläkeläiset. Siltä se tuntuu. Kävelen niin hitaasti, että mummot viuhtovat ohi ja silti minulle tulee auringossa hiki.
Olen tottunut jo hiljaisuuteen. Ensimmäisenä iltana se oli kuin kivi korvissa. Nyt se kuuluu asiaan. Sitäpaitsi on rytmi. Aamupäivällä kirjoittamista kaksi tai kolme tuntia. Lounas. Lounaan jälkeen haahuilua, enemmän tai vähemmän. Olen tähän asti löytänyt luontopolun, monta ruokakauppaa, käsittämättömän paljon patsaita, kirkkoja, lehmuskujan. Iltapäivällä alan kirjoittaa uudestaan. Syön iltaruoan. Kirjoitan lisää.
Olen kirjoittanut paljon. Olen etsiytynyt puistoihin. Käsikirjoitus etenee. En koskaan kotona kirjoita näin myöhään iltaan asti kuin täällä – tai kirjoitan, mutta en, jos olen vapaalla ja jos olen kirjoittanut jo koko päivän.
Hiljaista. Kaupunki on outo sekoitus vanhaa ja kaunista, vähemmän vanhaa ja rumaa, uutta ja siistiä sekä röttelöitä ja autioituneita taloja. Monet puut ovat vielä vihreitä. Ne puut, jotka ovat keltaisia, tykkäävät ripotella lehtiä päälleni, kun kävelen niiden ali. Joki virtaa. Se on villi ja erikoinen, vaikka on keskellä kaupunkia.
Kirjoitan. Kirjoitan. Kirjoitan.
Related Posts
Comments on this post
2 Comments-
Joo, flunssa on supertylsä vieras kun on reissussa, mutta jospa se tästä pikku hiljaa. Ja ihme kyllä, olen saanut taudista huolimatta kirjoitettua. Ihan hullun lailla. Sitä vartenhan tänne tultiinkin :D.
Comments are closed.
E.K.
Hienolta näyttää ja päivärytmi kuulostaa oikein leppoisalta 🙂
Harmi, että flunssa tuli juuri tähän väliin.