Residenssielämää, osa 4
Aika residenssissä käy vähiin. On vaikea arvata, mikä tai mitkä asiat tässä residenssijaksossa ovat niitä, jotka muistan myöhemmi, kun katson taaksepäin. Ehkä Oder-joki, ehkä tapaaminen kahden puolalaisen ystäväni kanssa vuosikausien jälkeen. Ehkä muistan flunssan ja residenssin sohvan – ehkä sen, kuinka viestittelin yhden ystävän kanssa melkein joka päivä täällä ollessani ja sain valtavasti vertaistukea kässärin kanssa työskentelyyn. En tiedä, mitä muistan myöhemmin. Ehkä sen hirveän ison marjaluteen näköisen ötökän, joka oli tullut tuuletuksen aikana ikkunasta sisään ja josta minun piti hankkiutua eroon ennen kuin pystyin menemään nukkumaan sinä iltana.
Olen valmis siihen, että lähden täältä kohta kotiin, sillä käsikirjoitus on edennyt. Olen sukat silmillä sen kanssa, en osaa arvioida enkä hahmottaa sitä, mutta tiedän, että tulin tänne residenssiin kolmen erillisen tiedoston kanssa. Nyt minulla on yksi tiedosto, joka on niin kässärin näköinen kuin tällä hetkellä mahdollista, ja joka on valmis lähtemään viikon lopussa esilukijoille. Se on aika iso harppaus eteenpäin.
Olen kirjoittanut täällä paljon. Vaeltanut kaupungilla molemmin puolin jokea. Istunut aamuisin ja katsonut joelle, sumuun tai korkeuteen. Kirjoittanut matkapäiväkirjaa. Sompaillut postimerkkien ostamisen kanssa. Lähettänyt uusia. Saanut kuulla, että ne ensimmäisetkin saapuivat perille. Vastannut ”ja!” aina kun joku on kysynyt minulta jotain saksaksi, jota en siis osaa lainkaan :D.
Ehkä muistan täältä hiljaisuuden. Ehkä patsaat. Niitä on kaikkialla. Tämä kaupunki on täynnä patsaita ja veistoksia, pieniä ja hauskoja enimmäkseen.
Related Posts
Comments on this post
2 Comments-
Skotlanti on minullekin jonkinlainen unelma :). Ja se, että kirjoittaminen on sujunut täällä residenssissä näin hyvin, on kyllä ollut pieni yllätys. Enkä valita! Tavoitteena oli saada kässäri täällä sellaiseksi, että sen voisi laittaa esilukijoille kotiinpaluun jälkeen, mutta silti olen yllättynyt, koska olin myös varustautunut antamaan itselleni lisäaikaa.
Comments are closed.
Satsu
Mukava kuulla, että residenssi toimi kirjoittamisen edistäjänä noin hyvin. 🙂 Haaveilen, että joskus pääsisin Skotlantiin samalla tavalla, luin yhdestä residenssistä Helmi Kekkosen vanhasta blogista. 🙂
Ps. Vastasin kommenttiisi oman blogini puolella. 😉