Päivä (melkein) kuvina
Kävin aamiaisella hyvän ystävän kanssa. Siitä ei tullut otettua kuvaa. Aamiaisen jälkeen hiihtelin Akateemiseen ja ostin kirjan: tajusin, että kauan odotettu Philip Pullmanin Book of Dust on julkaistu, joten juoksin hakemaan omani. Aarretta piti sitten kuvata Akateemisen sohvalla ja somettaa siitä :D. Oikeasti, en tiedä miten minulta oli mennyt ykkösosan eli La Belle Sauvagen julkaisu vähän ohi, mutta onneksi tajusin ja onneksi sain omani. Universumien tomu -trilogia on mielestäni ihana (etenkin viimeinen osa, The Amber Spyglass ja se kun Lyra ja Roger menevät kuolleiden maahan – oh!) ja nyt saan siis palata siihen maailmaan, jee!
Katselin kirjakaupassa tietenkin myös muita kirjoja ja tein listan niistä, jotka haluaisin lukea aika pian:
Unohdin ostaa kirjekuoria, joita menin alun perin ostamaan. Huomenna uusi yritys niiden suhteen.
Aamupäivä oli kirkas ja kaunis ja taivas tuntui tosi korkealta harmaiden päivien jälkeen.
Kirjaostosten jälkeen menin pitkästä aikaa kirjoituskahvilaan, otin kynän ja vihon esiin, join kupillisen oolongia ja kirjoitin. Oli hienoa.
Kotiin tultuani söin lounasta (ei kuvaa), pesin pyykkiä (ei kuvaa) ja sitten, syystä X otin puuvärit esiin ja kaivoin jostain sen ainoan aikuisten värityskirjan, jonka omistan. En harrasta värittämistä, olen kokeillut sitä tuolla värityskirjallani kai kahdesti tätä ennen, ja puuvärinikin ovat ihan tavalliset ja halvat ja niitä on kai vain kymmentä eri väriä, mikä vähän rajoittaa. Mutta oli olo, että pitää tehdä jotain käsillä ja antaa ajatusten kulkea omia teitään.
Ajatuksethan kulkivat. Väritin, kirjoitin kirjoitusvihkoon, väritin lisää, kirjoitin lisää kirjoitusvihkoon. Luulen, että värittäminen toimi vähän samalla tavalla kuin joskus tiskaaminen tai silittäminen: kun käsillä on tekemistä, ajatukset alkavat juoksennella.
Olen kirjoittanut tänään paljon yhtä sun toista. Tuntuu hyvältä. En valitse sanoja, kirjoitan vaan paperille ne, jotka tulevat.
Nyt makoilen sohvalla. Seuraavaksi ripustan pyykit ja tiskaan, teen vähän muitakin kotihommia. Aurinko paistaa. En ole vielä päättänyt, luenko ensin loppuun Pitkän päivän illan, ja aloitan Book of Dustin vasta sen jälkeen. Tekee mieli aloittaa Book of Dust heti, mutta tekee mieli myös tehdä oikeutta Pitkän päivän illalle, sillä olen puolivälissä ja kirja on hyvä. Katsotaan, kumpi vie voiton – halu antaa ehjä lukukokemus Ishigurolle, vai halu tietää, mitä Pullman on kirjoittanut.
